maanantai 6. lokakuuta 2014

Japanilaista elokuvaa

KAVI:n sarjassa näytettiin japanilainen episodimainen kauhuelokuva Kwaidan vuodelta 1964. Ensimmäinen episodi kertoi miehestä, joka jätti hyvän vaimonsa ja nai rikkaan ilkeän ja itsekkään naisen. Hyvän vaimon hiukset alkoivat lopulta kummitella, mikä olikin miehelle oikein. Toinen kertoi noitamaisesta luminaisesta ja vaitiololupauksen pettämisestä. Kolmannessa samurait huitoivat miekoilla toisiaan. Siinä vaiheessa oli pakko poistua. Elokuvaseuraani alkoi naurattaa potentiaalisen hysteerisesti. Peter von Bagh katsoi meitä paheksuvasti tuonpuoleisesta.

Elokuvan oli ohjannut Masaki Kobyashi, joka on ohjannut maailman pisimmän elokuvan yhdeksän tuntia kestävän sotatrilogian Ihmisen kohtalo. Tämän elokuvan kesto jäi siis epäselväksi.

Kwaidan oli kuvattu studiossa. Kulissit olivat varsin taiteelliset, voisi ehkä sanoa jopa psykedeeliset. Kwaidan oli Kobyashin ensimmäinen värielokuva. Toisessa episodissa puron vesi oli punaista.

Miten japanilaiset pystyivät nukkumaan risukimppu tai neliskanttinen puupölkky päänalusenaan?

Tavallaan hieno elokuva. Toisaalta kaksi episodia oli riittävä kerta-annos. Netistä selvisi, että elokuvaa on aikoinaan esitettykin kahdessa osassa. Kuulostaa järkevältä.

2 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Venetsian biennalin voitti joku vuosi sitten videoteos, joka oli kasattu elokuvapätkistä, joissa esiintyi kello. Pätkät oli liitetty toisiinsa kellonaikajärjestyksessä ja se taisi kestää vuorokauden. Oli siinä Tauno Palokin. Mutta kun ei ole elokuva vaan videoteos, niin kisaa pituudessa eri sarjassa.
Puutyynyn käyttö ei muuten ole japanilaisten yksioikeus. Afrikkalaisilla on t-mallisia puutukia, joiden varaan laittavat päänsä/niskansa maatessaan. Kuulin väitettävän, että niin ei elukat maasta kiipeä päähän. Ne on kauniita esineitä ne tuet, mulla on pari.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Aika jännä se puinen "tyyny" sillä se näyttää tosi epämukavalta.

Tieto maailman pisimmästä elokuvasta on netistä, en siis tiedä pitääkö se paikkansa.