lauantai 24. tammikuuta 2015

Kirjailijalle sopivia nimiä

Kirjailijalla pitää olla lyhyt nimi. Olen päätynyt siihen, että sukunimessä tulisi olla korkeintaan viisi kirjainta. Kirjailijan ja kissan nimessä r-kirjain on hyvinkin suotava. Sukunimi ei saisi olla nen-loppuinen.

Finlandia- voittaja Jussi Valtonen on syntynyt väärään sukuun. Nimestä ei saa minkäänlaista otetta vaan se luiskahtaa muistista vaivattomasti. Pidin miehen kirjasta: se oli helppolukuinen, viihteellinen ja ajankohtainen. Ennustan, ettei kukaan muista sitä kymmenen vuoden kuluttua. Ehdotan, että mies lyhentää nimensä, sillä Jussi Valto sopisi kauniisti kirjan kanteen. Valo olisi vielä parempi, siitä tulisivat mieleen rock, tatuoinnit, tupakka ja alkoholi.

Jari Tervolla on erinomainen kirjailijanimi, samaa voi sanoa mm. Leena Landerista, Risto Ahdista, Aleksis Kivestä, Panu Rajalasta, Anita Konkasta,Väinö Linnasta, Mika Waltarista (yksi kirjain liikaa), Kaari Utriosta, Antti Hyrystä, Antti Tuurista, Eeva Kilvestä ja Pirkko Saisiosta. Aila Meriluodollakin on hyvä nimi, vaikkakin liian pitkä. Etunimi saa olla tavallinen, kunhan sukunimi on napakka. Jos Jörn Donner nimellä ei pärjää alalla kuin alalla, täytyy olla vähälahjainen.

Osa kirjailijoista on ratkaissut ongelman nimenmuutoksella. Tällaisen raukkamaisen ratkaisuun on tehnyt mm. Laila Hirvisaari, Anja Snellman ja Katariina Souri.

Sukunimi ratkaisee kirjan sijainnin kirjaston hyllyssä. Asettuuko se sopivasti lainaajan silmien tasolle. Tämä tietysti riippuu kirjastosta, eikä sitä voi oikein nimenmuutoksella korjata.

Katsoin eilen Frenckell- näyttämöllä Reko Lundanin (hyvä nimi) näytelmän Tarpeettomia ihmisiä . Näytelmä käsitteli perheväkivaltaa. Ei siis mikään erityisen viihdyttävä aihe. Ihailen nyt jo edesmenneen kirjailijan kykyä käsitellä ahdistavia aiheita. Kun lähestytään jotain liian kipeää, pelastetaan katsoja jollain nokkelalla repliikillä. Matti Hakulinen oli loistava vaimoaan pahoinpitelevän miehen roolissa. Ihana ja kamala. Ymmärsin vaimoa, joka jäi nyrkkien heilumisesta huolimatta. Näytelmä on julkaistu 2003 ja on edelleen erittäin ajankohtainen kuvatessaan työelämää ja pitkäaikaistyöttömyyttä.


11 kommenttia:

ketjukolaaja kirjoitti...

Tämä onkin tärkeä asia, minkä Heidi otti esille. Nimittäin Kuopion kirjastossa, jos menee lainaamaan aakkosten alkupäässä olevien runoilijoitten kirjoja niin siellä melko usein istuu joku lukemassa siihen hyllyn eteen asetetussa nojatuolissa. Siinä ovat runonlainaajan vartalontuoksut vaarassa levitä lueskelijan neesaan. Tämä epäkohta kannattaa nuoren runoilijan ottaa huomioon salanimeä valitessaan. Taitaa ulottua F-kirjaimeen asti ja olikohan osa E-kirjaimestakin siinä ensimmäisessä hyllyssä. Varminta on jos ottaa runoilija nimekseen aikaisintaan K-kirjaimella alkavan nimen. Tosin minä en juurikaan niitä nykyrunoilijoita lue.

Maija Haavisto kirjoitti...

Minusta kirjailijalle nimenomaan sopii pitkä ja vähän hienosteleva nimi. Kuten Hirvisaari, Sinisalo, Paasilinna jne. Valitettavasti itse en kuulu kumpaankaan kategoriaan ja olen hieman turhan huomaamaton, mutta en täysin hiirenharmaa kuitenkaan, toivottavasti.

Huvittavaa, että tämän blogauksen captcha antoi kirjoitettavaksi sanapariksi Leopold Scillbu. Se kuulostaa kirjailijalta, ei tietysti suomalaiselta, mutta joltain.

Heidi kirjoitti...

Meriluoto ja Susiluoto ovat hyviä, samaten Sinisalo, en keksi yhtään hyvää nen-loppuista sukunimeä. Viita, Manner, Salama, Meri, Nuotio, Sirola, Haavikko, Vartio, Anhava, Hurme, Krohn, Köngäs, Kyrö ja Westö ovat hyviä, Pulkkinen , Härkönen, Hassinen, Korhonen, Oksanen, Liukkonen, Tamminen, Tikkanen, Nousiainen, Itkonen, Turunen, Hämäläinen ja Hotakainen huonoja.

Heidi kirjoitti...

Haavisto on ihan hyvä.

Heidi kirjoitti...

Miksi hyllyn eteen on laitettu nojatuoli?

Merja kirjoitti...

Pekka on Sauri, Katarina Souri. Ei oo helppoo, ei sais nimi liikaa muistuttaa toista. Niin kuin Maunot Koivisto ja Kuusisto, menvät uutistenlukijaltakin puut sekaisin. Mutta Kärkkäinen, se olis syvältä.

Heidi kirjoitti...

Kiitos, apua. Korjasin Saurin Souriksi.

ketjukolaaja kirjoitti...

Minä en ole nojatuolia laittanut hyllyn eteen, joten en ole siinäkään mielessä oikea henkilö vastaamaan. Luulisin kuitenkin, että sen takia, kun siinä on ikkuna ja hyvä lukea luonnonvalossa. Valo ei tosin tee hyvää kirjoille.

Minusta hyviä runoilijanimiä olisi aika paljon, esim. Koskinen, Keyritty, Koirinoja ja Kotkansola. Muitakin voisi tulla kyseeseen.

-a kirjoitti...

Pitkä tai sitten pätkä. Virtanen tai Valtonen on kyllä huonoja. Jos oma nimi luiskahtaa lukijan mielestä, niin sitten voi aina ottaa ns. tango- tai runoilijanimen eli oman toisen ja äidin tyttönimen. Ainakin minusta tulisi tuolla tavalla vallan mainio hippirunoilija.

Anonyymi kirjoitti...

Kissan nimessä pitää olla s-kirjain. Kissahan tottelee kis kis -kutsua, silloin kun tottelee. Valitan, Kerttu ;)

sirpa

criticalfeminist kirjoitti...

Mielenkiintoinen ja hauska näkökulma. :) Kissani nimeni on Martta, joten ainakin etunimi on hänellä kunnossa. Sukunimenä hänellä on tosin Kylliäinen (vaikka sukunimen käyttö ei taida kissoilla olla Suomessa vielä kovin yleistä), joten ei taida kissastani kuitenkaan tulla kirjailijaa. ;) Ehkäpä Martta Kylli?