lauantai 10. tammikuuta 2015

Uskon paklaamiseen

Aloitin seinien paklaamisen heti aamusta. En malttanut syödä aamiaista, enkä pukea vaatteita päälleni.

Uskon paklaamiseen, uskon hiomiseen. Enemmän kuitenkin uskon paklaamiseen, johon uskon kaikkein eniten. Onko mitään tärkeämpää kuin paklaaminen? Kysyn vaan. Moni unohtaa paklata ja heidän seinänsä ovatkin täynnä kuoppia. Minun seiniäni kun sivelee, on kuin kokeilisi kananmunan pintaa.

Haluaisin paklata koko maailman. Tulkaa kanssani paklaamaan!

Jos joku herjaa paklaamista, niin paklaan tuon hirviön suun kiinni. Paklaan ehkä varmuudeksi myös korvani, etten kuule niitä, jotka eivät tähän kaiken tasoittamiseen usko. Korvat ovatkin ikävä epätasaisuus ihmisen päässä, vieläpä sen molemmilla sivuilla. Neniä on onneksi vain yksi.

10 kommenttia:

Timo Lampi kirjoitti...

Paklaaminen on taitolaji sekin. Toiset laittaa liikaa pakkelia ja sitten joutuvat hiomaan ja hiontapöly leviää kaikkialle.
Helpoimmalla pääsee kun pakkeloi teräslastalla muutaman ohuemman kerroksen. Viikko siinä vierähtää, mutta eipä tuu sitä pölyä, mitä viellä kahenki vuoden päästä jostain löytyy.

Mukavii pakkelointipäivii sulle sinne!!

Karenina Unska kirjoitti...

Kyllä. Kaikki paitsi paklaaminen on turhaa. Mikä ei pakkelilla tasoitu, se olkoon ikuisesti ryhmyinen. Muista valaista kohteesi sivulta, kun tavoittelet täydellisen kananmunan pintaa, jolloin pienikin rupsu täydellisessä pinnassa jää haaviin.

Ain laulain pakkeloi, la la lal lal lal lal laa...

Heidi kirjoitti...

Mistään ei saa ihan täydellistä, onneksi.

Pekka kirjoitti...

Seinän paklauksen jälkeen on hyvä vetäistä sellaisella käsipelillä, jossa terä poistaa pakkelin korkeimmat rypyt. Lopuksi olisi hyvä pyöräyttää seinä tasohiomakoneella ennen tapetointia.

Anonyymi kirjoitti...

A on hieman huolissaan, joko spakkelispykoosi iski? Olisimmeko vahingossa päästäneet sen sisäisen irti?

Heidi kirjoitti...

Lievä psykoosi. Tuli mieleen jopa, että ehkä olisi pitänyt vaan tapetoida.

Anonyymi kirjoitti...

Joskus psykoosia on vaikea tunnistaa. Mitäpä jos lääkärillä itsellään on psykoosi tai muu mielenhäiriö, kuka sen tunnistaa? Ei kukaan. Viisautta ja älykkyyttä on myös vaikeaa mitata. Aina on niitä harhaisia yksilöitä, jotka kokevat olevansa niitä älykkäimpiä ynm. Se on surullista. Eikö totta. Samapa tuo. Ne viisaat eivät tarvitse niinkään näkyvyyttä tai julkisuutta ynm. Viisaus on vahvuutta ja mielen tasapainoa - siis oikea viisaus ;)

Anonyymi kirjoitti...

Jälleen kurkkimassa ja hekottelemassa. Toisinpakkeloijat vaviskoon...
t. Eevis, uskollinen kurkkija

Merja kirjoitti...

Yhden asian ihminen. Toivottavasti tilapäisesti.

Heidi kirjoitti...

Pakkelointi loppui ainakin hetkeksi, ikkunalautaa pitää vielä pakkeloida, hioa ja maalata, mutta siihen tarvitaan uutta maalia. Selkä ei tahdo tässä vaiheessa kestää remonttia.