perjantai 23. tammikuuta 2015

Silmäkulmien pensaat

Näin eilen illalla Mamma Mia musikaalin Svenska teaternissa ja kaadoin mukillisen teetä syliini aseman kahvilassa.

Olen nähnyt musikaalin vuosia sitten Lontoossa, eikä tämä Svenskanin versio jäänyt ollenkaan jälkeen. Poistuimme teatterista hymyillen. Olisi tehnyt mieli tanssia.

Teatterissa oletuskieli on ruotsi silloin kun pyydetään anteeksi sitä, että ohitetaan toinen katsoja matkalla omalle paikalle, ja pakostakin hipaistaan vieraita polvia. Musikaalin kieltä oli varsin helppo ymmärtää. Jotkut vitsit menivät ohi. Musiikki ja tunnelma olivatkin tärkeimmät. Heppoisa juoni oli ennestään tuttu.

Junaa odottaessa join mukillisen teetä. Ensimmäisen kupillisen kaadoin toppatakilleni. "Ei haittaa" sanoin minä ja samaa sanoi kahvilan myyjä, vaikka kyllä meitä haittasi. Lattia ja penkki kastuivat ja teen murut levisivät pitkin tantereita.

Teimme vuoden alussa kirjoitusryhmän kanssa sopimuksen Volter Kilven Alastalon salissa romaanin lukemisesta. Tarkoituksemme oli edetä kolmen sivun päivävauhtia. Olen samalla harjoitellut lankkua (kaikkihan tietävät lankun, keskivartalotreeni, jossa yritetään pitää vartalo suorana kyynärvarsien ja varpaiden varassa). Samaan tapaan kuin kehityn lankussa, kehityn Alastalon salin lukemisessa. Sivumäärät ovat lähteneet loivaan nousuun ja luen vaivatta kuusikin sivua kerrallaan.

Kirjailija käyttää pistettä kovin säästeliäästi ja suosii välimerkeissä pilkkua ja kaksoispistettä. Tässä olen menossa:

Ei hänellä alunperin kasvojen mööpeli sen paljoa merkillisempi ollut kuin minullakaan, ja jos totta puhutaan ja nenää katsotaan, niin minä luulen, että vieläkin minun perunani on alapäästään turpeampi kuin hänen, vaikk'ei hänen nenänsä koskaankaan ole ollut mikään sapeli, paremminkin satula niinkuin minunkin, vaikk'ei yhtä lavea, mutta se asia on tunnustettava, että silmäkulmien pensaat hän on saanut kasvatettua sellaisiksi, että niiden varjossa on silmäparin hyvä luurata ja luvata: sopukaupalla, sopukaupalla tässä asia souvataan, mutta jollei sopukauppa auta, niin on täällä tikkukin varalta, tikku kuin teräskärki kummankin silmän naurussa: eikös sovi sopukauppa paremmin?ja leukapielet myöskin, ne ovat oppineet oikean leukapielen muodon Alastalolla: kyllä sen näkee, että ne purevat, jos puremaan ruvetaan, mutta niitä viljelläänkin nauraen niinkauan kuin herkku on pehmeätä ja hammas riipasee vasta silloin, kun hammasta tarvitaan; kyllä on koko miehessä sitä runtaa, jota pidellessään on ennen rinnuksiin käymistä kysyä hyppysiltään, onkos sittenkin parempi lyödä kamraatin käsi kamraatin käteen, ja jakaa sovinnossa se, mitä ei tappelematta kuitenkaan saa.

Kävinkin hiljattain värjäyttämässä ja nypityttämässä silmäkulmien pensaat. Silmäparini ei ole kovinkaan hyvä luurata niiden varjossa. Ei ole koskaan ollut.




 

6 kommenttia:

erikeeper kirjoitti...

Hätkähdin tuota join aseman kahvilassa teetä. Eihän Helsingin rautatieasemalla ole kahvilaa! Mutta sitten muistin, että on siinä se yksi. Pieni. Siinä nurkassa.

Hirvittävä vääryys tapahtui kun Elielistä tuli Burger King. Vaikka ei se Eliel mikään loistokuppila ollut, oli siellä kuitenkin aina tilaa ja mukava istua ja junaa odotella.

Ystäväni luki hetki sitten (mutta ei hetkessä) Alastalon salin. Hän sitä suositteli, viimeksi eilen. Kunhan saan tuon Juicen elämäkerran selätettyä niin ehkä sitten, vähän kerrassaan hivutetaan seljälleen myös Alastalo!

Heidi kirjoitti...

Pieni Robert's coffee on jäljellä. Ostin teellä istuma- ja lukupaikan. Suosittelen Alastalon salin selättämistä. Se tarjoaa runsaasti hupia. Välillä sivu saattaa kyllä mennä muita ajatellen.

erikeeper kirjoitti...

Joo. Sellainen käsitys minullekin on tullut, että Alastalon sali taipuu ehkä eniten ihan huumorilla. Täytyy uskaltaa!

Kustavin kirjallisuusseura yms muuten myy tällaisia:

http://www.merineule.fi/product/31/kilpi-paita

Kahvilasta... se Roberts Coffee on ihan ok, mutta kamalan pieni..

Anonyymi kirjoitti...

Ei hänellä alunperin kasvojen mööpeli sen paljoa merkillisempi ollut kuin minullakaan, ja jos totta puhutaan ja nenää katsotaan, niin minä luulen, että vieläkin minun perunani on ...

En ilkeä tähän koko tekstiä lainata.
Voi herrajumala. En jaksaisi.

Juicen elämänkerta, Risainen elämä, meni helposti tähän verrattuna. Se oli hyvä. Parempi kuin Maarit Tyrkön Kekkoselämänkerta; Tyrkkö olikin mielestäni melkoinen tyrkky.

T: Kymmenottelija

Anonyymi kirjoitti...

Olen aloittanut Alastalon salin lukemisen reilut 11 vuotta sitten. Taidan olla sivulla 27.

Lankuttamisviihteenä en ole ymmärtänyt kokeilla. Jos nyt palaan kirjan pariin, onkohan sallittua jatkaa siitä mihin olen jäänyt...

Åboriginal

Heidi kirjoitti...

Haaveena on se "Olen lukenut Alastalon salissa"- paita.