torstai 19. maaliskuuta 2015

Järjestetty liitto

Ensitreffit alttarilla kuulostaa kammottavalta formaatilta, mutta koska hääohjelmat ovat puolisalainen perversioni, oli pakko vilkaista tätäkin tekelettä. Tein sen häveliäästi jälkeenpäin netin kautta, joten en seurannut tositelevisiosarjaa oikea-aikaisesti, enkä jaksanut katsoa ihan kaikkea materiaalia.

Formaatissa asiantuntijat valitsevat kolme toisilleen sopivaa paria, jotka todellakin tapaavat ensimmäisen kerran vasta vihkimistilanteessa. Tätä epäilyttävää ihmiskoetta toteuttavat ja tukevat erilaiset asiantuntijat (ainakin psykologi, pariterapeutti, seksuaaliterapeutti ja pappi) eroseminaarit Suomeen tuoneen Kari Kiianmaan johdolla. Kokeilu vaikuttaa väistämättä osallistujan elämään pysyvästikin, joten sen eettisyyttä voi pohtia.

Ensitapaamisessa vihkijän edessä nähtiin lähinnä jonkinlaista huojennusta: ei se ollutkaan onneksi kamala.  Parit sitoutuivat asumaan yhdessä viiden viikon ajan, jonka jälkeen he jatkaisivat avioliittoa tai eroaisivat. Kun avioliiton solmimisesta oli kulunut yli puoli vuotta, kaksi paria oli vielä onnellisesti naimisissa ja se kolmaskin puheväleissä. Parit saivat tukea, jota tarvittaisiin välillä ihan tavallisesti solmituissakin liitoissa. Asiantuntijoiden myötä tuotiin ohjelmaan yleisempikin sanoma.

Suhteiden kehittymisen seuraaminen (siis se mitä katsojille näytettiin) oli varsin mielenkiintoista. Mitään dramaattisia riitoja ei nähty, eikä intiimejä yksityiskohtia kuultu. Riita oliiviöljystä saattaa muodostua jonkinlaiseksi klassikoksi. Vaimo komentaa miehen kauppaan ostamaan hyvää oliiviöljyä  ja ohjeistaa vielä "Ei mitään Rainbowta" ja mies tuo pullollisen Eldorado- merkillä myytävää halpaa oliiviöljyä (ei Rainbowta siis). Väärän oliiviöljyn ostamista seuraa pitkä jankkaava keskustelu, joka ei tietenkään johda mihinkään.

Pyrkivätkö parit alitajuisesti miellyttämään ohjaajiaan olemalla sopuisia ja kävelemällä käsi kädessä?

Aloin kehitellä tulevaisuuden visiota, jossa valtio järjestäisi puolison kaikille niille reppanoille, jotka eivät ole omin voimin löytäneet sopivaa 35 vuoden ikään mennessä tai joiden erosta tai puolison kuolemasta olisi kulunut yli viisi vuotta. Lykkäystä avioitumiseen voisi anoa kahdesti vuoden välein. Järjestelylle löytyy tukevat perusteet: parisuhteessa ihmiset ovat onnellisempia, terveempiä, puolison etsiminen ei saata onnistua työn, suomalaisen jäyhyyden tai pitkien välimatkojen vuoksi, kaksin asuvat kuluttavat vähemmän luonnonvaroja kuin yksin asuvat (riittää yksi auto, yksi lämmitettävä asunto, kaikenlaisia kotitalouden koneita, huonekaluja tms. tarvitaan vain yksi) ja pariskunnat selviävät vanhuudesta toisiaan tukien (säästyy rahaa vanhustenhuollosta). Pareille tarjottaisiin "työnohjausta" ja valtio kustantaisi pienet häät ja häämatkan Kivijärvelle, jonne rakennettaisiin valtion häämatkatalo sviitteineen, kylpylöineen, pariterapeutteineen ja gourmet-ravintoloineen. Erota voisi perustellulla anomuksella kahden kuukauden kuluttua vihkimisestä, elleivät kemiat millään tasolla kohtaisi.

Ai niin, missä on se rakkaus? Mikä osa siitä on jotain ihan selittämätöntä ja mikä yhteen sopivaa koulutustasoa, uskonnollista tai poliittista vakaumusta, taustaa, harrastuksia ja odotuksia? 

2 kommenttia:

Hoo Moilanen kirjoitti...

Ohjelmaa kritisoitiin mm. avioliiton halventamisesta. Maaret Kallio sanoi minusta hyvin, että avioliittoa halveeraa se, miten kaksi naimisissa olevaa ihmistä kohtelee toisiaan (pettämistä, väkivaltaa jne.) - ei se, että rakkautta etsivät parit yrittävät ei-perinteisellä tavalla löytää puolison.

Minusta Olli ja Miia olivat niiiin symppikset yhdessä, Esa ja Viola täydellisessä symbioosissaan eivät niinkään koskettaneet. Ja Piiasta ja Jussista vaistosi melkein heti, että kemiaa ei vain ole eikä tule olemaankaan.

Tänään muuten taas lyhäreitä tarjolla, Metsossa klo 17.30.

Heidi kirjoitti...

Minusta juttu ohjelma oli paljon parempi kuin idean perusteella ajattelisi.

En ikävä kyllä ehdi elokuvia katsomaan.