sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Lähde kaakkoon!

Olen ihmetellyt, mistä väliaikaisasuntoni outo pistävä haju tulee. Tuoksukynttilästä! Se on kummallinen viininpunainen geeli lasissa, jota yksi kaveri luuli drinkiksi. Keskellä sojottaa lanka, josta sen saattaa arvella kynttiläksi.

Väistöasuntoni läheisyydessä sijaitsee  kampaamo, jossa toimii hårologi. Liikkeen ikkunassa mainitaan, että sieltä voisi saada hiusmineraalianalyysin tai microkameratutkimuksen. Hårologin tuolissa istuu usein joku mummo permanenttirullat päässään.

Huomasin, että tässä talossa asuu eräs munuaislääkäri. Aikoinaan on kuulemma kutsuttu kirjoitusvirhekirjeellä potilaita munauspoliklinikalle.

Pyynikin munkkikahvilassa nuori nainen istui juomassa kahvia ja lataamassa kännykkäänsä. Kännykkä komensi: "Lähde kaakkoon!" Nainen mykisti nolona laitteen, eikä totellut vaan jäi nauttimaan kahvistaan.

Kirjoitimme kahvilassa kahden kirjoitusystävän kanssa. Laitoimme kännykän hälyttämään, naputtelimme tekstiä puoli tuntia ja pidimme juttelutauon. Alkuun oli sellainen olo, ettei ole mitään kirjoitettavaa, mutta eihän siinä viitsinyt istua toimettomana ja hiljalleen jotain alkoi syntyä. Tuotoksen laatu on eri asia.

Nyt minulla on idea, joka koostuu sanomalehtiuutisesta ja väistöasuntoani vastapäätä seisovasta kerrostalosta tai oikestaan yhdestä ikkunasta, jonka eteen ei ole pimeälläkään vedetty verhoja.

4 kommenttia:

Timo Lampi ☺ kirjoitti...

O'ou!
Tänne vois kertoo vastaavan laisesta, mutta olkoon. ;D

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Ikkunasta näkyy vain sohva, jolla silloin tällöin istuu nainen katsomassa televisiota.

Tuulatäti kirjoitti...

Kyllä on kuulkaa tylsää kun vastapäisissä taloissa näkyy vain valaistut aukot, joissa on sälekaihtmet. Mielestäni kyseiset ilonpilaajat pitäisi lailla kieltää. Olisi niin paljon mukavampaa, jos ihmisillä olisi vaikka läpikuultavat verhot, joiden läpi näkyisi edes hämärästi mitä ne hårologit tai peräti håronomit siellä puuhaavat. Tällaisen kyttääjän elämä muuttuisi kertaheitolla tappavan tylsästä mielenkiintoiseksi.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Kyttäämisestä menee maku, kun ei näe mitään.