sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Kirjoittajan oksennus

Ostin valmista jauhesekoitusta, josta voi leipoa näkkileipää. Jauhopussia ostaessani visioin rapean näkkileipäpalan, jolle levittäisin voita tai oikeammin margariinia. Jauhoon piti vain lisätä vettä ja öljyä, levittää taikina uunipellille ja paistaa. Päätin olla luova ja korvasin osan nesteestä puolukkasurvoksella. Levitin sotkun leivinpaperin päälle. Se näytti harmahtavalta oksennukselta, jossa killui puoliksi sulaneita puolukoita.

Näkkileipä paloi laidoitaan mustaksi ja karstaiseksi.

Kuuntelin radiosta Anna-Leena Härkösen haastattelun. Härkösen mielestä kirjailijaksi synnytään. En siis ole oikea kirjailija (en ole sitä muutenkaan). Kirjoitan kuitenkin vaikka mietin mitä kaikkea muuta voisin kirjoittamiseen hukattuna aikana tehdä: käydä kuntosalilla, neuloa villapaitoja, siivota, hoitaa kynsiäni, leipoa näkkileipää tai tavata ihmisiä. Mainitsin tuossa vain muutamia vaihtoehtoja.

Kirjoittaja ei saa verrata itseään toisiin vaan pakertaa omaa juttuaan niin hyvin kuin pystyy. Ei kannata yrittää olla parempi kuin on. Se tekee tekstistä teennäistä.

Nukkumaan mennessäni kadehdin toista kirjoittajaa. Tänään se on jo ohi. Nyt ihmettelen tunnetta, joka välillä karkaa jostain suolistossa sijaitsevasta likakaivosta, jonne se palaa kunnes taas joskus oksennan sen ulos. Eihän kukaan myönnä olevansa kateellinen. 

Sataa vettä, mutta se ei minua estä, sillä olen päättänyt lähteä tuulettamaan ummehtunutta itseäni Hatanpään arboretumiin tai Pyynikille.

10 kommenttia:

Marjatta Mentula kirjoitti...

No joo, vai sanoi Härkönenkin niin. Viimeisimmässä kirjassaan hän kuitenkin kuvaa pakertamista ja väsynyttä kirjoittamista.

En pidä kirjailijuuteen liitetystä glooriasta tai jumalallisuudesta. Joku nuori kirjailija kuvasi kerran kirjamessuilla, miten joku voima siirtelee hänen kättään paperilla ja hän itsekin ihmettelee, mistä se hieno teksti oikein tulee. Lähdin kesken pois siltä ständiltä myötähäpeää tuntien.

Sinulla on oikea asenne ja tyyli. Odotan uutta kirjaasi!

Hoo Moilanen kirjoitti...

En tiedä mitä A-L sanoi, mutta sikäli kirjailijaksi synnytään, että ilman "omaa ääntä" ei ole potentiaalia kirjailijaksi. Siitä se tosin vasta alkaa.

Tänään - en tiedä meneekö Niagarassa juuri tänään, mutta ainakin Helsingissä - Cannesin dokkaripalkinnon voittanut Kasvot, kylät. Odotan! :)

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Härkönen puhui nytkin kirjoittamisen vaikeudesta. Härkönen oli opettanut yliopistossa Petri Tammista ja sanonut että "olet syntynyt kirjailijaksi" ja siitä ongelmasi johtuvat. Tammisesta tuli Härkösen kollega ja ystävä.

Hoo Moilanen kirjoitti...

Niin ja jos kolmipäiväinen työviikkosi osuu loppuviikkoon - tuskin - niin lähde ihmeessä CoPassion -projektin päätösseminaariin! Tulee varmasti niiiiiin hienot päivät! :)

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta olen töissä.

Hoo Moilanen kirjoitti...

Tuo "kirjailijaksi synnytään" antaa sellaisen mielikuvan, että kynästä valuu lähes itsestään nestemäistä kultaa kun vaan viitsii sen paperille laskea. (Sellaiseen vaatimattomaan tyyliin kuin Marjatta ylempänä kertoi jonkun kirjailijan kuvanneen itseään.) Se on aika lailla ristiriidassa sen kanssa, että Härkönen pitää kirjoittamista hikeä ja kyyneleitä vaativana työnä.

Yksi kirjailija, jonka tyylistä tykkään kovin, on Torgny Lindgren. Luulen, että hänen vähäeleinen huumorinsa ja omintakeinen tyylinsä voisi upota sinuun. Jos et ole tutustunut hänen tuotantoonsa, niin älä aloita ainakaan muistelmakirjasta. Tekisi mieli sanoa, että kaikki muut ovat parempia.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Olen lukenut Lingrenilta yhden kirja ja toinen odottelee hyllyssä. Ihailen kirjailijan tyyliä.

Unknown kirjoitti...

Humanisteilla on joskus hupsuja ja jäsentymättömiä ajatuksia, kuten myös vaikka luonnontieteilijöillä (toiseen suuntaan). En usko, että kukaan oikeasti ajattelee ihmisessä olevan "kirjailijageeniä". Ympäristö vaikuttaa, vielä vaikka näin viisikymppisenä. Missä vaiheessa muuten ihminen syntyy? Mikä on se syntymän hetki, jolloin ratkeaa: kirjailija / ei kirjailija?
Paasilinnan mukaan piti elää kirjailijan elämä. Kirjailijaksi kai tullaan kirjoittamalla. Sitten se joko kiinnostaa muita tai ei kiinnosta. Jos sattuu olemaan jälkipolvea, jopa päiväkirjalla on mahdollinen yleisö.

Timo Lampi ☺ kirjoitti...

Ei kannatalukea muiden kotimaisten kirjoittajien kirjoja eikä varsinkaan oman kirjan arvosteluja. :)
Harmi että näkkäripaloi, saattoi muuten maistua?

Leena Laurila kirjoitti...

Ihminen on varmaan kirjailija, tai mikä muu hyvänsä, kun alkaa antaa määritelmiä miten miksikin tullaan. Ja kuitenkin se on aika yhdentekevää, kaikista ammateista kun löytyy yhtä monta taustaa kuin on tekijääkin. Lukijoidenkin onneksi.