Olen ymmärtänyt esikoisromaanini myötä, että on olemassa kovin monenlaisia suomalaisia kirjailijoita.
On taiteellisesti kunnianhimoisia tyyppejä, jotka kirjoittavat kirjoja, joita kukaan ei jaksa lukea. Teosten rakenne ja kieli uudistaa romaanitaiteen ja tekee teoksista mahdottomia ymmärtää. Kirjojen henkilöt ovat tietysti vastenmielisiä. Kirjailijoista hälistään hetki silloin kun he voittavat jonkun palkinnon.
On kirjailijoita, jotka kirjoittavat hyvin, mutta joiden kirjoista ihmiset ovat vähemmän kiinnostuneita kuin heidän yksityiselämästään tai urastaan television viihdejulkkiksina.
Nykyrunoilijoita lukevat Parnasson ja muutamien pienempien kirjallisuuslehtien kriitikot. Runokokoelmia ei osta kukaan, sillä eihän niitä edes saa kirjakaupoista. Muutama kulttuuri-ihminen hakeutuu runoiltoihin, joissa runoilijat esittävät runojaan, sillä siellähän myydään alkoholijuomia. Suomen kuuluisin nykyrunoilija on Jenni Haukio, mutta kuka on lukenut hänen runojaan?
Viihdekirjoja lainataan kirjastoista kaikkein eniten, mutta eihän niitä kukaan kulttuuri-ihminen lue. Kaikki naisten kirjoittama humoristinen teksti on viihdettä, eikä sitä arvioida kirjallisuuslehdissä eikä Helsingin Sanomissa.
On myös suuri joukko ahkeria kirjailijoita, joista kukaan ei ole kuullut mitään vaikka he olisivat julkaisseet kymmenen kaunokirjallista teosta. Mitään erityistä syytä tähän ei ole. Moni heistä väsää hengenpitimikseen tekstejä lapsille, nuorille ja aikuisille.
Tunnen kolme Hesarin kirjallisuuspalkintoehdokasta, joten tämän on mielenkiintoista aikaa. Kuka voittaa? Suosikkini on Heikki Kännö romaanillaan Mehiläistie. Jos olisin kaikki ehdokaskirjat lukenut, saattaisin olla muutakin mieltä.
4 kommenttia:
Pääkaupunkiseudun isossa sanomalehdessä oli aikoinaan ex-Lahtelainen kriitikko, joka haukkui eräänkin Lahdessa esitettävän näytelmän pataluhaksi, vaikka esityksen ensi-ilta jouduttiin peruuttamaan. Arvostelu oli ja pysyi seuraavan aamun lehdessä.
Kriitikoista tai heidän arvosteluista ei pidä välittää pätkänkään vertaa.
Oikeastaan jutun pointti oli se, etten ennen kirjoitusharrastukseni alkua tajunnut miten paljon kirjailijoita Suomessa on eikä joistakin heistä ole monikaan kuullut.
Heidi, on onneksi niitä ahkeria kirjailijoita, jotka kirjoittavat eivätkä heilu ja häälä kaikenmaailman medioissa ja turhissa tv-ohjelmissa taikka facebookissa viisi kertaa vuorokaudessa. Yksi esimerkki minulle on Riikka Pelo ja toinen on Riitta Jalonen. Kaksi naista mun makuun niin kirjailijoina kuin tyyliltään, olemiseltaan.
Liian tekotaiteellinen on puuduttavaa...
Myös kuvataiteilijoita on Suomessa paljon - ja hyvin harvat heistä elävät taiteellaan. Onnekkaimmat saavat opettaa kansalaisopistojen (erittäin keski-ikäisnaisvaltaisia) harrastelijaryhmiä, loput raapivat ruokarahat kokoon kuka mitenkin.
Lähetä kommentti