tiistai 16. lokakuuta 2018

Kadotin sisäisen hippini

Työpäivät ovat niin intensiivisiä, että olen illalla totaalisen poikki. Potilaiden tutkimisen ohella ohjasin tänään erikoistuvaa lääkäriä ja lääketieteen opiskelija seurasi vastaanottoa aamupäivän ajan. Opiskelijalle on tarkoitus opettaa jotakin. Tällä ylimääräiselle (mukavalle) puuhalle ei ole varattu aikaa vaan se pitää tehdä kaiken muun homman lomassa.

Toisinaan potilaalla on mukanaan tulkki. Kysyn lyhyen kysymyksen, tulkki selittää jotain kovin laajan oloisesti potilaalle, potilas puhuu pitkään tulkille ja sen jälkeen tulkki kertoo monisanaisen vastauksen minulle. Vastaus ei liity esittämääni kysymykseen.

Töiden jälkeen kävin S:n kanssa lenkillä. Kotiin tultuani söin ja simahdin sohvalle. Kuuntelin äänikirjaa, eikä minulla ole nyt aavistustakaan mitä minulta meni ohi.

S pahoitteli, etten saanut kutsua hänen miehensä syntymäpäiville. Normaalisti en olisi edes tiennyt koko pippaloista, mutta nyt näin juhlakuvia facessa. Mitään ei voi enää tehdä salaa.  Onnea A:lle!

Eilen Kavin näytöksessä esitettiin Milos Formanin elokuva Hair. Löysin sisäisen hippini. Jo tänään kadotin sen.

1 kommentti:

sorvatar kirjoitti...

Auttaisikohan tulkkia/potilasta paperille kirjoitettu kysymys? Tietenkin kiireessä vaikeaa. Itse nolostuin joskus, kun käsin kirjoittamani lappu löytyi lastenneurologin papereista. Kyse oli lapseni varvaskävelystä hän käveli aina lääkärissä kantapäät lattiassa...Sitten lääkäri totesi, että lapsi käveleen normaalisti. Kiersin tämän kuvaamalla tilanteen paperilla lääkärille, en toki ajatellut sitä säästettävän. Jäi vaan mieleeen, kuinka hyvin tilanne aukesi kirjoittaen. Saimme juuri siihen vastaukset, johon halusimme ja paikalla ollut lapsi ei muuttanut käyttäytymistään, kun ei puhuttu ääneen. Tämä lapsi totesi joskus: kävelenhän minä ihan hyvin. Lastenneurologille yhä kiitos, että sanoi: kävelet miten tahansa, olet yhtä arvokas. Se oli pienelle pojalle tärkeä hetki, muuten tulleen paineen ohessa. Tämä paperille kuvaaminen jäi kuitenkin mieleen, päästiin yhtäkkiä niin paljon eteenpäin nopeasti. Upeaa lastenneurologiaa ja fysioterapiaa, ehkä vähän enemmän sitä: olet tosi jees-henkeä pienten kohdalla. Kai me kaikki sitä toivotaan, toisaalta.