Aamun ajatuksia

Halloweenia juhlitaan googlaukseni mukaan 31.10 (löysin tiedon K-kaupan mainoksesta). Lidlissä myytiiin halloweenasua, joka muistutti työpaikkani suojavaatetusta. USA: ssa omakotitalojen pihat koristellaan näinä aikoina kurpitsoilla, luurangoilla ja hämähäkinverkoilla.

Olen tietoisesti yrittänyt unohtaa kirjamessut vaikka olisin saanut sinne jopa ilmaisen lipun. Kirjoittamiseni vaappuu tällä hetkellä jyrkänteen reunalla, enkä pysty osallistumaan kirjamessujen tyyppiseen joukkokokoontumiseen, enkä oikein seuraamaan siihen liittyvää hypetystä somessa.

Kirjallisuuspalkinnoista voi olla monta mieltä, mutta kaikesta huolimatta Hesarin esikoiskirjaehdokkaat kiinnostavat tai enemmänkin voisi puhua esikoiskirjailijaehdokkaista, sillä heitä nimenomaan Hesarissa tänään esiteltiin, ei niinkään kirjoja. Ehdokkaista luen juuri Silvia Hosseinin esseekokoelmaa Pölyn ylistys (nainen kirjoittaa mm. Leonard Cohenista, Dubaista, lifestyle-blogeista, Al Pacinon huudosta ja Ruudolfin Leijonakuningas-kappaleesta) , muiden ehdokkaiden kirjoihin en ole ehtinyt tutustua. Yllättävää, ettei kymmenen parhaan joukkoon huolittu Satu Vasantolan romaania "En palaa takaisin koskaan luulen", sillä luulen, että hän kyllä palaa takaisin ja ennustan esikoiskirjailijalle pitkää uraa. Laura Mannisen "Kaikki anteeksi" puuttui myös. Ehkä nämä kaksi olivat jotenkin liian perinteisiä (ja viihdyttäviä) romaaneja tai sitten tänä vuonna taso oli kovin korkea.

Ostin vieraalle kahvimaidoksi litran pönikän kauramaitoa, mutta ikävä kyllä hän vain lorautti parin millilitran verran litkua kahvikuppiinsa. Tänä aamuna nautin smoothieta (banaania, mustikoita ja kauramaitoa) ja mietin mitä hittoa lopulla nesteellä teen. Olen yrittänyt aiemmin syödä jugurtin sijaan kauravalmistetta, mutta sen geelimäisestä rakenteesta ja ulkonäöstä tulevat mieleen kelmeät yskökset, joita aikoinaan näin keuhko-osastolla. Maussakaan ei ole kehumista.  Ehkä lorautan huomenaamulla kauramaitoa kaurapuuroon ja teen lopusta lettuja.