Eilen siivosin, imuroin keskilattiat, pesin vessan, hinkkasin lattioista Kertun oksennustahrat ja ruokaroiskeet. Tämän tehtyäni tunsin itseni kunnon ihmiseksi ja sama ryhdikäs olo jatkui vielä tänäkin aamuna.
Yritän olla ajattelematta villavaatteisiin ilmaantuneita reikiä, enkä jaksa ottaa yhteyttä isännöitsijätoimistoon vaan ikään kuin odotan, että ongelma poistuisi niillä toimenpiteillä joihin olen ryhtynyt. Kun otan pakasteesta mustikoita, näen kirjavia villakaulaliinoja ja huovutetut aamutossut. Oikeastaan se on aika kodikasta. Villavaatteet pitää ottaa lämpenemään ennen käyttöä.
Näin hyvä taloudenhoitaja minä olen. Kotitalousopettajani olisi ylpeä. Kotitaloustunnilla käytimme hedelmäsäilykettä, jonka nainen sanoi olevan pierulaista (perulaista) ja in syrup. Kotitaloutta opiskelivat vain tytöt, sillä pojat eivät noita taitoja tarvinneet. Ehkä pojat olisivat saaneet osallistua vapaaehtoisesti, mutta en muista heidän osallistuneen.
Katson Metson ikkunasta Puutarhakadulle. Mies ulkoiluttaa villakoiraa, joka nostaa oikean koipensa ja kusee talon seinään. Koiran isäntä etenee pissauksesta huolimatta ja koira kulkee kolmella jalalla perässä, seinään piirtyy pissarantu, joka tekee siksakkia.
3 kommenttia:
Olihan taas mukavaa luettavaa. :D
Kiva!
Tuommoiselle koiran isännälle pitää käydä huutamassa! Kai nyt toinen saisi edes kusta rauhassa. Mä näin kerran koiraansa niin kiskovan, että koiraparka yritti tehdä paskaakin vauhdissa. Huusin sille ja sain sen pysähtymään ja katsoin vielä perään, että se pitää pienempää vauhtia. Koira oli mulle hyvin ystävällinen sen aikaa kun karjuin sen "isännälle".
Lähetä kommentti