Perjantai

Vesijumppaohjaajan viikset jatkuivat kahtena erillisenä vanana leukaan saakka, sellaisista viiksistä tulee mieleen joku pikkutuhmia vitsejä kertova sukulaismies. Piti juosta niin, että pakaroihin tulee mustelmat, joita ei kotona sitten selitellä. Ei. Soitettiin Pobedaa, Haloo Helsinkiä ja Juha Tapiota.

Jumppaohjaajien vitsit noudattavat yhtenevää kaavaa. Kymmenen minuuttia ennen jumpan loppua sanotaan "Siinä oli lämmittely, nyt alkaa jumppa" tai rankkaa liikettä tehtäessä "Vielä viisi minuuttia", joka toistetaan pari kertaa viiden minuutin välein.

Katsoin eilen dokumentin neljästä yli 80-vuotiaasta aateloidusta brittinäyttelijästä, Nothing Like a Dame. Tunnetuimpia heistä lienevät Judi Dench Bond-leffoista ja Maggie Smith Downton Abbeysta, ne kaksi muuta olivat ikonisia näyttelijöit muuten vaan, Joan Plowright ja Eileen Atkins.

Nämä neljä naista ovat tunteneet toisensa vuosikymmeniä ja tapaavat säännöllisesti Joan Plowrightin viehättävässä talossa, jonka hän on aikanaan ostanut puolisonsa Laurence Olivierin kanssa. Aviomies mainittiin dokumentissa useaan kertaan, eikä aina pelkästään positiivisessa mielessä.

Viehättävintä elokuvassa olivat huumorintajuiset karismaattiset daamit. Kun haastattelija kysyi, minkälaista oli työskennellä oman aviomiehen kanssa, kysyi Maggie Smith "Kenen niistä?".  Nuoruudenajan filminpätkät liikuttivat. Vanha nainen ei ole roska.

Nyt on siis perjantai. Tänään biletetään! Näkisi vaan. Ostin junalipun Hämeenlinnaan kustantamon uusien toimitilojen tupareihin ja mietin tässä sohvalla jaksanko lähteä. Perjantain nimi tulee taas jonkun (aasa?)jumalattaren nimestä, mutta ei se tätä päivää pilaa.