Lauantai

Koska olen päättänyt olla hyvä ihminen ja olla ostamatta mitään, päädyin jalkahoitoon. Talous ei pyöri, ellei käytä palkkarahojaan. Järkevintä olisi lyhentää asuntolainaa, mutta kuka nyt aina olisi järkeävä. Järkevyys tekee elämästä tylsää.

Haaveilin rentouttavasta tuokiosta: Liotan jalkojani lämpimässä vedessä ja kuuntelen tarinointia jalkarasvoista.

Kosmetologi kertoi koulutuksestaan, arvoistaan, stressaantuneista ihmisistä ja siitä että haluaa auttaa eikä tahtoisi myydä kenellekään mitään turhaa. Enää ei voi luottaa edes kosmetologeihin.

Nainen suositti pakkaamaan rasvatut jalat hedelmäpusseihin 20 minuutin ajaksi silloin tällöin. Hän käytti hoidosta termiä okluusio.

Jalkani tuntuvat pehmeiltä ja kynteni loistavat iloisenpunaisina marraskuun ankeudessa.


Luin Rafael ja Jörn Donnerin kirjeenvaihtoon perustuvan kirjan "Ennen kuin olet poissa". Kirjassa Rafael Donner kipuilee kirjoittamisensa kanssa ja kärsii huijarisyndroomasta ja pohtii suhdettaan kuuluisaan isäänsä. Rafaelin onni edellisen kirjan julkaisemisesta kesti lähinnä sen hetken kun tieto julkaisukynnyksen ylityksestä tuli, sen jälkeen alkoi epävarmuus.

Nopeasti lukaistun kirjan perusteella Rafael vaikuttaa vilpittömältä. Hänen isästään saa itsekeskeisen vaikutelman. Rafael  Donner kirjoittaa pääasiassa Jörn Donnerista ja niin tekee myös Jörn Donner.

Ehkä isän tekstiä olisi kannattanut editoida enemmän. Mitä ajatella vaikka tästä: "Minulla oli asistentti, joka auttoi Ruotsi-kirjan tekemisessä. Hän oli poikkeuksellisen mukava, ihana nussittava, halpa käytössä." Kirja on kirjoitettu ruotsin kielellä, joten voihan vika olla käännöksessäkin, mutta se, että mukavan ihmisen sanotaan olevan halpa käytössä, ei kuulosta oikein hyvältä.