perjantai 9. marraskuuta 2018

Vekseli

Miksi aina kysytään Jari Sinkkoselta, kun halutaan kirjoittaa lastenkasvatuksesta? Eikö Suomesta löydy muita lastenpsykiatreja? Olisi virkistävää kuulla jonkun toisenkin asiantuntijan ajatuksia. Eihän tämä ole Sinkkosen syy vaan toimittajien, jotka mieluiten haastattelevat tuttua sanavalmista tyyppiä. Sellaista, joka suostuu olemaan julkisuudessa. Jari Sinkkonen on lastenpsykiatrian Urho Kaleva Kekkonen.


Kun olin lapsi, olimme nykykäsityksen mukaan vähävaraisia, mutta silloin olimme melko keskiluokkaisia. Tai ehkä olimme köyhiä, mutta vanhemmillani oli koulutuspääomaa.  Koulutuksella sai vielä tuolloin ihan varmasti töitä.

Minulla oli vain yhdet pitkät housut, joita pestiin ja kuivatettiin nopeasti patterilla. Syötiin puuroja, liha- ja kalakeittoa. Keittoa lämmitettiin monena päivänä, niin että sen maku tympäisi. Lihakeiton päälle hyytyi jääkaapissa tiukka rasvakerros. Hedelmillä herkuteltiin  vain jouluna. Sukulaisilta ja pankista lainattiin rahaa. Kuulin usein sanan vekseli. Vekseliluotuotto oli 3-6 kuukauden kestoinen laina, josta maksettiin melko korkea toimitusmaksu (kertoo Wikipedia). Emme käyneet kahviloissa tai ulkona syömässä. Auto ja televisio hankittiin vasta silloin kun kävin jo koulua.
 

Ei hätää, sillä eihän kavereillakaan ollut juuri mitään sen kummempaa. Itse asiassa nykytyylinen kulutus ei ollut vielä saanut laajempaa suosiota. Tällaisia mietin kun olen ollut yhdeksän viikkoa ostolakossa. Normaalioloissa olisin hankkinut tänä aikana vähintään pari uutta vaatekappaletta. Nyt kaivan kaapista niitä vanhoja, joita ötökät eivät ole vielä syöneet.







7 kommenttia:

Timo Lampi ☺ kirjoitti...

Mukavia muisteluksia!! :)

Piri kirjoitti...

Tuossa hetki sitten aamupuuroa syödessäni kuulin radiosta tutun äänen. Kenenkäs muunkaan kuin Jari Sinkkosen. Onhan isänpäivä tulossa, niin radioväen piti tietenkin käydä kuulemassa Sinkkosen mietteet.

Kun kävin kansakoulua, kaikkien muidenkin lasten vanhemmat tekivät ruumillista työtä. Isämme sai työsuhdeasunnon. Muistan, että koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan vanhemmat säästivät omaa asuntoa varten. Oppikouluaikana huomasin, että joillakin koulutovereilla oli enemmän taskurahaa ja muita muotitavaroita perhetaustasta riippuen.

Olin siskoni kanssa suvun ensimmäiset yliopistoon luokkaretkelle lähteneet. Kun en ole nuorena oppinut syömään ulkona, en taida sitä taitoa luontevasti nykyäänkin. Jos lähden ulos syömään, niin teen sen lämpimään kesäaikaan, jolloin voin tehdä kattauksen pihapöydälle. Toisekseen meiltä on matkaa lähimpään ravitsemuspaikkaan viitisen kilometriä, joten ulkona syöminen ei noin vain onnistuisikaan.

Meillä kouluvaatteet pestiin lauantai-iltana. Ehtivät sopivasti kuivua seuraavaksi maanantaiksi. Ulkomaiset omenat tulivat kauppoihin joulukuun puolivälissä. Silloin isä kävi ostamassa pari omenalaatikkoa ja toi ne pyörän tarakalla kotiin. Meille tuli auto ja televisio joskus 1960-luvun alussa.

Nyt kun olen eläkkeellä, olen huomannut, että ihminen tulee toimeen ihmeen vähillä hankinnoilla.

Anonyymi kirjoitti...

Minä muistan, kun 1964 jouduin sairaalaan ja ihmeiden ihmeeksi äiti toi sairaalaan mandariineja ja sain syödä niin monta kuin halusin. Ulkomaalaiset hedelmät olivat "siirtomaatavarakaupasta" ostettua ylellisyyttä (kotimaisia omenia kyllä riitti sukulaisilta saatuna jouluun saakka ja niitä olisi saanut syödä hyvinä omenavuosina enemmän kuin halusikaan)

Heidi kirjoitti...

Yksi syy siihen, ettei hedelmiä ostettu oli niiden saatavuus. Sitrushedelmiä sai vain talvella ja ulkomaisia omenoita sai myydä vasta kun kotimaisten kausi oli ohitse. Kauppaa säädeltiin voimakkaasti, kun nykyään se rehottaa vapaana.

Leena Laurila kirjoitti...

Hedelmiä ei saanut ympäri vuoden, mutta kun niitä sai, ne olivat tosi hyviä ja mehukkaita. Appelsiineissä on tapahtunut suurin romahdus. Ne poimitaan liian raakoina, eivät ehdi kunnolla makeutua. Sitten ne pikkuhiljaa kuivuvat noihin markettien laareihin, vaikka kuoret näyttävät täydellisiltä.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Hyvä, että vika ei ole suussa, vaan muussa. Viittaan tuohon Leenan kommenttiin appelsiineista.

Lakimiehistä haastateltiin yhteen aikaan aina Lampelaa, joka nykyään on kohujulkkis, ja sitä ennen Matti Wuori (nyt jo edesmennyt) oli se, jolta kysyttiin lakiasioista.

Kouluasioissa Kari Uusikylä on Kekkonen.

Heidi kirjoitti...

Jaakko Hämen-Anttila islam, Mikael Fogelholm ravitsemus ja Maaret Kallio tai Tommy Helsten ihmissuhtet. Pääasia, ettei kysytä Antti Heikkilältä.