Luin Hesarista Mark Levengoodin haastattelun ja tulin hyvälle tuulelle. Miehessä yhdistyvät suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden parhaat puolet. Ruotsista keveys ja Suomesta se tärkeä raskaampi osa. Monikaan ei tiedä, että mies on kirjoittanut hauskoja omaelämänkerrallisia kirjoja. Viimeisin oli kylläkin pettymys.
Kävelin eilen Pyynikille munkkikahville ja luin siellä Apu-lehteä kun muutakaan luettavaa ei ollut vapaana. Lehden vuosihoroskoopissa minulle luvattiin ensi vuodeksi viisi tähteä sekä työssä että rakkaudessa. Terveys sai vain neljä.
Jos viime vuosi olisi elokuva niin käsikirjoituksesta antaisin korkeintaan kaksi tähteä. Koko elokuva nousee näin joulutunnelmissa kolmeen tähteen, eikös kotimaisille elokuville anneta yleensä se kolme vaikka ne olisivat huonojakin.
Eilen kävivät lapset, tänään tulee ystävä syömään, huomenna lähden käymään vanhempieni luona ja tapanina tuppaudun ystävien joulupöytään.
Vanhempieni luona joulukuusi on ehdottomasti taas tänäkin vuonna kaikkein paras. Niin hyvää ei ole ollut koskaan. Käydään läpi mistä se on ostettu ja mihin hintaan. Isän ei tarvitse porata kuusen runkoon reikiä ja lisätä oksia kuten sinä kehnona vuonna, jolloin kuusi ei ollut riittävän tuuhea.
Isän mielestä joulupöydässä pitää olla lipeäkalaa. Mummolassa kala oli kylmässä eteisessä epämääräisessä nesteessä kelluva haiseva klöntti. Vaikka kala päällystettiin voisulalla se tuntui suussa inhottavalta. Lusikkaleipiä pitää myös olla ja joulutorttuja, jotka on leivottu rahkavoitaikinasta.
Kun isä muisteli köyhää lapsuuttaan, hänen äitinsä sanoi "Aina meillä on vehnästä ollut".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti