Sanotaan, että vanheneminen on luopumista. Minun tapani vanheta on kuulemma kuitenkin luovuttamista. Häpesin vielä muutama vuosi sitten keski-ikäisyyttäni, nyt googlasin tuon ikäkauden rajat ja huomasin ilokseni vielä kuuluvani tuohon aliarvostettuun ihmisjoukkoon.
Luin Marttojen ohjeista, että joulusiivous kannattaa aloittaa jääkaapista. Siivosin jääkaapin. Jos aikoisin tehdä jouluruokia, ne mahtuisivat nyt tyhjille puhtaille hyllyille.
Kävin läpi pinot, joita tahtoo kertyä kodin pinnoille ja kannoin lehtiä lehtikeräykseen. Löysin yhdestä kasasta Kuopion ylioppilasteatterin ohjelmalehtisen, jonka isäni oli joskus laittanut talteen. Esitin Armia Pirkko Saision näytelmässä Maailman laidalla. Esitys tuntuu olevan yhtä aikaa kovin lähellä ja kaukana. Seuraava ohjaaja ei enää kehunut minua ja siihen teatteriurani sitten loppuikin. Minä siis luovutin.
Molemmat lapseni ja toisen puoliso tulevat huomenna syömään ja lupasin tarjota jotain muuta kuin jouluruokaa. Selailin kirjaston lehtilukusalissa ruokalehtiä, jotka olivat täynnä silli-, lohi- ja kinkkuohjeita, sekä uunijuureksia ja salaatteja, joiden päälle ripotellaan pähkinöitä, ja vinkkejä siitä miten hyödyntää kinkunjämät. Yksi vieraista on kala- ja toinen pähkinäallerginen, joten pitää miettiä tarkkaan mitä tarjoaa, sillä en toivo kenellekään sairaalareissua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti