Näin lauantaina kahvilassa, kun miesasiakas painoi paskaisen peukalonsa kolmeen pullaan, ilmeisesti kokeillakseen leivonnaisten tuoreutta. Painoi oikein pitkään ja hartaasti. Pyysi pussin ja osti korvapuustin ja pikkupullan. Monesti ihmettelee miten joku voi olla niin piittaamaton muista ihmisistä.
Kaksi erikoistuvaa lääkäriä on tuomittu oikeudessa, sillä he määräsivät lapselle väärän annoksen sytostaattia kohtalokkain seurauksin (lapselle kehittyi ainakin epilepsia). Tällaista ei tietenkään saisi tapahtua, mutta yhtä hyvin se olisi voinut tapahtua minulle (tosin minulle ei ole koskaan tullut mieleen hoitaa vaikeasti sairaita lapsipotilaita, sillä se olisi liian pelottavaa). Olen epätäydellinen, saatan tehdä virheitä ja olen niitä tehnytkin. Muistan jokaisen virheen, mutta onnistumiset ovat jo unohtuneet.
Lääkärinä minulle herää monenlaisia kysymyksiä kuten miksi kokeneet hoitajat eivät huomanneet kummallista annostelua. Myötätunoni kohdistuu ensisijaisesti lapsipotilaan omaisiin, mutta myös noihin aloitteleviin lääkäreihin, jotka ovat nyt kokeneet syyllisyyden ja monen vuoden prosessin piinan.
Sitten iloisempiin asioihin. Tilaamani robotti-imuri on jo matkalla luokseni. Kohta se taapertaa pitkin lattioitani ja tutustuu asuntoni jokaiseen nurkkaan samalla kun makaan sohvalla. Hän ei väsy eikä epäonnistu koskaan.
6 kommenttia:
Kauhea tilanne noilla lääkäreillä.
Jos minä joutuisin tilille siitä, miten väärin olen toiminut opettajana, niin voi voi. Nuorempana en tajunnut paljon mitään Kuhmon syrjäkylien lasten elämästä. Eräs poika kirjoitti minulle seikkaperäisen selostuksen siitä, miksi ei ollut tehnyt läksyjään. Hän oli raatanut isänsä määräämissä töissä iltamyöhään asti eikä ollut enää jaksanut avata kirjojaan. Tämä avasi silmäni. Olin siihen mennessä vaatinut mahdottomia häneltä ja monelta muultakin.
Lääkäreillä virheet usein ovat kohtalokkaampia kuin useimpien muiden ammattien virheet. Ja virheistä muistuttavat ovat usein armottomia. Valittajan on vaikea myös erottaa, mikä on lääkärin vika ja mikä hänen oman kehonsa vajavaisuutta. Tämä ei tietysti koke mainitsemaasi tapausta. Siinä oli selvä hoitovirhe.
En tunne tapausta muuta kuin mitä lehden sivuilta olen saanut lukea. Miksi kaksi lääkäriä sai tuomion? Sakkorangaistus on sinänsä pieni, mutta voin kuvitella, että tuollaisesta virheestä on vaikea päästä koskaan yli.
Niin juuri, kaksi lääkäriä! Hoitajat ovat ne, jotka toteuttavat sytostaattihoidon ja luulisi heillä olevan suhteellisuudentajua, varsinkin jos ovat pitkään työssä olleita.
Apteekkihenkilökuntakin on usein niin valpasta, että huomaa, jos lääkemääräykseen on lipsahtanut jotain erikoista.
Toisaalta, hyvä, että on kaksi, syyllisyys tuntuu ehkä jaettuna pienemmältä. Mutta miksi kaksi erikoistuvaa yhdessä? Miksi ei oltu laitettu pätevää pitkään työssä ollutta erikoistuvan pariksi?
Olipa hyvä, kun valaisit, mitä kaikkea kuppilassa saattaa tapahtua. Ihan varmasti muistan vastaisuudessa ottaa kauimmaisen pullan, jos osaudun kuppilaan, jossa asiakkaat pääsevät sormeilemaan tuotteita.
Kerran Prismassa asioidessani näin, kuinka pari teini-ikäistä poikaa avasi hyllyssä olevan hiusgeelipurnukan ja kahmaisi siitä likaisilla sormillaan geeliä omiin kuontaloihinsa. Naureskellen jatkoivat matkaa tahmaisine käsineen. Kukahan onneton senkin korkatun purnukan sitten osti?
Voihan olla että hoitajat eivät vaikkapa uskalla kyseenalaistaa lääkärin määräystä vaikka huomaisivat oudon annostuksen. Olen monasti kuullut kuinka törkeästi lääkärit saattavat sairaanhoitajia kohdella jos joku uskaltaa kyseenalaistaa määräyksen (vaikka olisivat lopulta oikeassa). En tiedä tämän nimenomaisen tapauksen taustoja.
-Kari
En minäkään tiedä taustoja. On hienoa kun hoitajat kontrolloivat ja huomauttavat jos lääkäri on tekemässä jotain tyhmää.
Lähetä kommentti