sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Läksiäiset

Läksiäiset ovat takana ja lähtöhalaukset moneen kertaan halattu. H halusi välttämättä jatkoille Paapan kapakkaan, enkä raaskinut kieltäytyä vaikka olisi tehnyt mieli kotiin. H kantoi pöytään mielijuomaansa vodkaa jaffalla vaikka kuinka koitimme kieltää. H:lla on erilaisia teorioita lantratun vodkan ylivertaisista ominaisuuksista. Lopulta H kävi sanomassa bändin laulajalle, että Heidi on jäämässä eläkkeelle ja Heidille pitää laulaa, joten nainen julisti mikrofoniin eläkkeelle jäämiseni. Käytän tässä kohtaa taas S:n viisasta opetusta: häpeällähän siitä selviää.

V piti läksiäisissä hauskan tampereenkielisen puheensa, josta lainaan luvatta pienen pätkän:

"Että kiitos nyh Heiri. Kyä mää oon kiitollinen että mää oon saanu suhun tutustua. Säät oot vähän ninkul luannovvoima. Ei ehkä mikääm myrsky, mutta semmonen sitkee omallaisensa home. Että ihan sama mitä te siä yritätte, mää kyä teen tätä mun omaa juttua. Kerta tää om muj juttu, ja tää oh hyvä. Semmonen pehmeen äkkiväärä, nerokkaan oivaltava, joka naurattaa silloj ja naurattaa viä jälkeenki päin. Lisäjuttuja tosiaankin orotellessa. Että onnee, ja kiitos, ja anteeks."