Yläkerrassa juhlittiin viime yönä, ensin kuului musiikkia sekä puhetta, joka yritti voittaa musiikin volyymin, ovien aukomista ja sulkemista, rappukäytävässä ramppaamista ja tupakkkarinkijutustelua. Jossain vaiheessa musiikki taukosi ja jäljelle jäi äänekäs keskustelu ja lopulta koitti ihana hiljaisuus, kunnes Kerttu, joka ei ilmeisesti ollut kuullut talviajasta , ryhtyi naukumaan ja raapimaan makuuhuoneeni ovea.
Kirjamessut olivat juuri sellaiset kuin muistin. Tungosta, tuuppimista ja jonotusta. Kuuntelin pari kirjailijaliiton esitystä Töölö-lavalla ja tunkeuduin ihmismassaan kun Pajtim Statovcia haastateltiin hänen romaanistaan Bolla. Vaatimattoman ja sympaattisen oloinen kirjailija sanoi, että hänestä on mukava odotella inspiraatiota. Yleensähän kirjailijat korostavat istuvansa takapuoli tuolissa kahdeksan tuntia päivässä vaikka saisivat aikaiseksi vain yhden lauseen.
Kirjailijaliiton sessioissa puhuttiin rahasta, mistäpä muusta, peruskirjailijan mediaanitulo kirjoitustyöstä on noin kaksituhatta euroa vuodessa. Jos haluamme lukea suomalaista kirjallisuutta, tarvitsemme apurahajärjestelmää tai taiteilijapalkkaa. Tommi Kinnunen kertoi, etteivät apurahat, romaanien myyntitulot ja kirjojen lainauksista kertyvät ansiot riitä toimeentuloon ja asuntolainan maksuun (vaikka hänen kirjojaan myydään ja lainataan paljon!), niinpä hän tekee päivisin opettajantöitä, iltaisin hän on isä ja puoliso ja öisin kirjoittaa.
Instagram on täynnä kirjailijaliiton standilla otettuja ammattina kirjailija -kuvia. Kiersin arkana kyseisen kohteen. Kirjailijoiden messukäynnit näyttäytyvät Instassa kirjailijaselfieinä ja pitkinä hilpeinä kirjailijapöytinä.
Ostin kaksi kirjaa ja kolme pussillista teetä.
Söimme A:n kanssa Triplassa ja meillä oli hauskaa. Triplassa tungos jatkui, ikäänkuin kukaan ei olisi koskaan kuullut ilmastonmuutoksesta. Olisi kiva, jos kauppakeskuksissa (Triplan ulkoseinässä lukee Mall) toimisi myös liikkeitä, joissa myytäisiin käytettyjä, kunnostettuja vaatteita ja sisustustavaroita, eikä pelkästään halpaa kertakäyttömuotia. Tällaisten kauppakeskusten vuokrat taitavat olla liian korkeita.
Ystävyys on hieno juttu ja ehkä meidän ystävyytemme on omanlaisensa (kaikki ihmissuhteet ovat), sillä olemme eri sukupuolta. Tapasin A:n nykyisen puolison ensimmäistä kertaa, eikä hän lähtenyt kanssamme syömään. Malja ystävyydelle!
4 kommenttia:
Kävin myös Triplassa messuilta poistuessani, vain siinä asemakerroksessa. Sieltä se vanha Pasilan asema vielä pilkisti, kuorrutettuna fiinemmillä cocktail -baareilla ja muilla tiskeillä. Uudet kauppakeskukset oikein huutavat: puhukaa te vaan ilmastonmuutoksesta, hähhähhää me kasvetaan, me myydään, ja meitä tulee aina vaan lisää.
Kyllä siellä varmaan myydäänkin. Ihmiset viettivät vapaa-aikaansa kauppakeskuksissa, eikä tietysti ihme siinä mielessä, että sää oli sitä mitä se oli.
Et käynyt samalla ruokamessuilla? Voi ei. Siellä on aina kaikkea ihanaa. Tänä vuonna en käynyt siellä päinkään, kaikkea ei jaksa enää.
Ps. se hirviö siin vieressä on nimeltään Pasilan Mälli.
Jäivät tällä kertaa ruokamessut käymättä ja keskityin tähän hengenravintoon.
Lähetä kommentti