Tarkkasilmäinen lukija on mahdollisesti huomannut, että poistin blogin lukijalistan, sillä kukaan ei enää näytä rekisteröityvän lukijaksi. Se ei taida olla muotia tai sitten uusia lukijoita ei ole.
Olen lisännyt blogiini koko nimeni, sillä anonymiteetti on muutenkin lähinnä kuvitteellista. Nyt mennään tällä harvinaisella, aatelisella Mäkisellä. Äskettäin tuli mieleen, että olisin voinut julkaista kirjan nimellä H.M. Mäkinen. Jostain kumman syytä pelkkien nimikirjainten käyttö viittaa siihen, että kirjoittaja saattaisi olla mies.
Olen taas editoinut käsikirjoitustani pari päivää. Tunnin työrupeaman jälkeen alan katsella ulos, minulle tulee nälkä ja silmäluomeni pyrkivät valumaan alas. Havaitsen ikkunan takana tuulessa holtittomasti heiluvat pihlajan oksat ja huomaankin päivittäväni blogia, josta saan nopeamman hyvän mielen piikin kuin käsikirjoituksen viilaamisesta. Joskus blogin kirjoittaminen oli kuin opiaattikoukku, nyt sitä tarvitsee lähinnä vieroitusoireiden poissa pitämiseen. Kirjan viimeistely saattaa palkita korkeintaan kaukaisessa tulevaisuudessa.
Olen kateellinen kaikille, jotka menevät Turkuun kirjamessuille. Päädyn tässä rypiessäni siihen, että käsikirjoitukseni on paska ja siitä vedän johtopäätöksen, etten itsekään ole kummoinen ihminen. En ole lukenut Olli Jalosen kirjaa Taivaanpallo, mutta siinä Angus tajuaa jotain olennaista: "Elämä on sellaista, että haluaa olla enemmän kuin on" (lähteenä viimeisin Suomen kuvalehti, josta joskus käytimme nimeä Suomen kuivalehti).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti