Lääkäri käy lääkärissä

Kun heittäydyn illalla vuoteelleni ja sammutan valon, alkaa sydämeni tykytellä ja muljahdella. Tekee se todennäköisesti samaa päivälläkin, mutta enhän minä ehdi sitä kuunnella. Unta odottaessani tykytys kuuluu korvissani ja tuntuu kaulassani ja valvottaa minua. Olen varma, että vaiva johtuu stressistä, mutta aikani jumputusta kuunneltuani päätin mennä työterveyslääkärin vastaanotolle.

Sain työterveyshuoltoon 15 min lääkärinajan jo seuraavalle päivälle. Naislääkäri oli pukeutunut murheelliseen mustaan, hiuksissa näkyi harmaata juurikasvua ja hän puhui suomen kieltä murtaen. Työpöydälla oli rivissä kaikenlaista rekvisiittaa: korvalamppu, refleksivasara, stetoskooppi ja verenpainemittari. Nainen naputti konettaan molemmilla etusormillaan samalla kun puhuin. Olin suunnitellut mitä kaikkea kertoisin, mutta yritin puhua selvästi ja yksinkertaisesti ja jättää erilaiset työelämään liittyvät pohdiskelut vähemmälle. Eipä niitä paljon varttiin mahdukaan.

Lääkäri tarjosi sairaslomaa, jota en huolinut, sillä olen jo lomalla. Ajatus sairaslomasta stressaisi minua enemmän kuin työ, joka kaatuisi poissaollessani muiden niskaan tai löytyisi varmasti edestäni kun palaisin töihin.

Lääkäri kuunteli sydämeni vihreällä halpisstetoskoopilla, jota en huolisi käyttööni. Hän määräsi laboratoriokokeet kysyttyään ensin mitä kokeita halusin.

Jollain kummallisella tavalla vastaanotto rauhoitti mieltäni vaikka en ollutkaan siihen tyytyväinen. Tuo naputtelu ja määrätyt laboratoriokokeet toimivat jonkinlaisena arkisena realiteettiterapiana.

Sukulaisvierailulla

Kun vanhempiaan tapaa harvoin, kaikki yrittävät olla toisilleen mieliksi. Äiti tarjoilee jatkuvasti syötävää ja tiheästi toisiaan seuraavien ruokailujen ja kahvitteluiden välillä ehdottaa sohvalla makaavalle tyttärelleen (siis minulle) appelsiinien syömistä.

Äiti on kieltänyt isää kysymästä minulta mitään lääketieteeseen liittyvää, mutta eihän se isää estä. Ei se minua suuremmin vaivaa, sillä käsken hänen mennä vaivoissaan omalle lääkärilleen.

Katsomme televisiosta hiihtoa. Opin hiihtäjien nimiä kuten Pärmäkoski, Heikkinen, Kyllönen ja Niskanen. Juha Mieto ja Marja-Liisa Kirvesniemi eivät siis enää kilpailekaan.

Siskon luona syömme juustoa, juomme punaviiniä ja kuuntelemme omia suosikkejamme Spotifystä. Aiemmin vastaavan illan jälkeen lattialta löytyi sotkuinen pino LP-levyjen kansia, nyt nostalgisoinnista ei jää mitään jälkiä.

Minua et pysäytä

Olen menossa sukulaisvierailulle. Pakkasen palelluttama juna lähti ajoissa Tampereen rautatieasemalta vaikka moni muu juna oli myöhässä aikataulustaan ja asemarakennus oli täynnä junaa odottelevaa väkeä. Suurin osa joutui seisoskelemaan ja näytti kuin porukka viettäisi aikaansa coctail-kutsuilla. Pikkumustan sijaan kaikilla oli yllään mustat untuvapalttoot.

On ihanaa pukea oikein lämpimästi päälle ja sanoa pakkaselle "Minua et pysäytä!"Ajoin eilenkin pyörällä töihin. Potilaiden tutkimiseen menee tavallista enemmän aikaa, mutta sillä välin kun asiakas riisuu villasukkiaan, välihousujaan ja lukuisia paitakerroksiaan voi näpytellä tietokonetta. Eilen eräs puhelias potilas oli kovin iloinen siitä, että juuri minä olin paikalla eikä kukaan muu. Homma riistäytyi käsistä kun hän selvitti sukutarinansa, naapurinsa ja kotieläimensä.

Maallikon on mahdotonta arvioida, kuka on hyvä lääkäri. Hyvä lääkäri ei ole se, joka kirjoittaa antibioottia silloin kun potilas sitä kärttää, pitkän sairasloman, joka ei välttämättä ole potilaalle hyväksi tai unilääkettä hoitosuositusten vastaisesti. Kiva lääkäri ei ole aina hyvä lääkäri.

Vapaus valita kuulostaa hienolta ja takaa poliitikolle kansansuosion, mutta pitääkö kaikki vapaus maksaa verovaroilla? Vapaus on lopulta kuitenkin harhaa, sillä tiettyjä hoitoja tarjoaa edelleen vain julkinen sektori, sillä yksityisellä ei ole varaa vaikkapa tehotoitoon. Julkinen terveydenhuolto korjaa myös yksityisen puolen aiheuttamat komplikaatiot. Esimerkkinä voi sanoa, että moni plastiikkakirurgi toimii julkisella puolella pienemmällä palkalla ihan työn monipuolisuuden vuoksi. Tämä ei tarkoita, etteikö yksityisellä puolella olisi erinomaisia lääkäreitä. Osa lääkäreistä on tähän asti tehnyt työtään molemmilla puolilla, saa nähdä onko se jatkossa mahdollista. Lääkäreitä on ainakin tähän asti koulutettu vain julkisessa terveydenhuollossa ja tuskinpa siihen tulee muutosta.

Töissä vilahti puoli viiteen (tulin töihin puoli kahdeksaan). Ennen juhlapyhiä on aina monta asiaa hoidettavana. Menimme brittityyliin suoraan  töistä pubiin. Olin jo kuuden jälkeen kotona, söin pussillisen irtokarkkeja ja nukahdin sohvalle, josta siirryin sänkyyni nukkumaan. Pubin nimi oli Teerenpeli, eikä siellä tapahtunut mitään.

Oikea talvi

Oikea talvi tarkoittaa jääpaakkuja silmäripsissä, rumia pipoja, vajaatoimisia käsiä, vaivalloista riisuutumista ja pukeutumista. Tampereen keskustan kartonkitehtaan piipusta nousee pakkasen tiivistämää kaunista savua.  Ihmiset ryntäilevät päättömästi viimassa.

Näin Sorin sirkuksen näytöksen ties monettako kertaa. Wau-efekti ei ole enää samaa luokkaa kuin ensimmäisellä kerralla, jolloin en vielä osannut odottaa mitään niin hienoa.

Enigma-nimisessä esityksessä nuori mies taivutteli itsensä niin kummallisiin asentoihin, että teki pahaa katsoa. Hänet olisi vaivatta voinut laskostaa lentokonelaukkuun ja sijoittaa lennon ajaksi istuimen yläpuolella sijaitsevalle hyllylle.

Nuoret naiset kiipeilivät köysiä pitkin kohti kattoa kepeämmin kuin minä portaita ensimmäiseen kerrokseen. Nuoret miehet hyppivät keinulaudalla, nousivat tankoa ylös ja heittelivät erilaisia esineitä niin, ettei melkein mikään niistä pudonnut. Jos joku vaikka sattui tipahtamaan niin teeskentelivät ettei sellaista tapahtunut.

Erja Manto luki tänään radiossa ensimmäisen kymmenen minuutin pätkän Marcel Proustin teoksesta "Kadonnutta aikaa etsimässä". Ohjelmasarja kestää ilmeisimmin vielä pitkään, eikä siinä tietääkseni ole vauhtia eikä jännittäviä juonen käänteitä. Aion sivistää itseäni luentaa kuuntelemalla. En ymmärrä miksi olen aina ollut kuulevinani, että klassikkoluentaa toteuttaa Eve Mantu eikä Erja Manto.

Jos kirjoittamisessani ei ole mitään järkeä (koska olisi) se johtuu siitä, että vaipunut kylmän aiheuttamaan kevyeen narkoosiin.

Isäni Toni Erdmann

Kuka jaksaa katsoa kolme tuntia saksalaista komediaa? Jos elokuva on "Isäni Toni Erdmann", niin minä jaksan!

Elokuvassa Inesin isä Winfried pistää päähänsä hassun peruukin ja suuhunsa vinksottavat hampaat ja muuttuu musiikinopettajasta Toni Erdmanniksi, joka saattaa olla vaikka suurlähettiläs.

Ines häpeää isäänsä ja sanoo "Monella sinun ikäiselläsi on vielä tavoitteita". Kansainvälisessä firmassa työskentelevällä tyttärellä niitä on. Ystävyyskin on bisnestä ja shoppailemassa käydään tärkeän liikemiehen nuoren vaimon kanssa. Rakastajaa nöyryytetään, eikä tämä edes huomaa sitä.

Ines työskentelee Bukarestissa, jonne isä saapuu ilmoittamatta ja sotkee Inesin elämän. Tai oikeastaan elämää ei ole, on vain työ. Kansainvälisten hotellien ja bisnespukuisten ihmisten lisäksi elokuvassa vilahtaa köyhä romanialainen maaseutu ja työelämän julmuus.

Elokuvassa on muutama todella hieno kohtaus, yksi niistä on Whitney Houstonin "The Geatest Love of All" Ineksen ja Winfriedin tulkitsemana.

Tästä elokuvasta on vaikea kertoa, enkä oikein osaa verrata sitä mihinkään muuhun elokuvaan vaikka teemat ovat moneen kertaan elokuvissa käsiteltyjä. Tässä niistä kerrotaan sopivan vinksahtaneella tavalla.

Omaa pientä maailmaansakin katsoo hetken elokuvan ohjaajan Maren Aden silmillä. Eikös se ole elokuvan tarkoitus?

Hyvä teko

Kerttu hyppää aamuisin aitahyppyä nukkuvan kylkeni ylitse. Välillä se ylittää esteen puhtaasti, mutta toisinaan sen tassut koskettavat kylkeäni.

Facebookissa hehkutettiin viime vuoden mahtavuutta. Hehkutus aiheuttaa minussa vastarintaa. Ei se nyt niin ihmeellinen vuosi ollut vaikka olikin. Henkilökohtaisesti vuosi oli hyvä (sain tekstini julkaistua), mutta globaalisti surkea.

Ystävä kertoi liittyneensä hetken mielenhäiriössä nettideittijärjestelmään, jolla on vastenmielinen nimi. Tein saman eilisessä samppanjahiprakassa (join ihan oikeaa samppanjaa). Tänä aamuna Markut Keravalta ja Artot Kouvolasta lähettivät minulle näkymättömiä hymyjään ja pyysivät kuvaani. Lähemmästä tutustumisesta olisin joutunut maksamaan. Ajauduin lievän paniikin valtaan ja poistin profiilini järjestelmästä vaikka se uhkasi, että menetän keravalaisen Markun hymyn ja kuvapyynnöt lopullisesti.

Vuoden vaihtuessa on tapana tehdä joku hyvä päätös, jonka voi unohtaa jo tammikuun aikana. Yritän tehdä joka kuukausi jonkun pienen hyvän teon jollekin kanssaihmiselle. Lisätään vaativuusastetta, hyvä teko joka viikko.

Lupaan tänäkin vuonna maata sohvalla kirjaa lukemassa, syödä hyviä ruokia ja tehdä kaikenlaista tyhmää.

Lähden ulos kunhan siellä alkaa nähdä eteensä.