Oikea talvi tarkoittaa jääpaakkuja silmäripsissä, rumia pipoja, vajaatoimisia käsiä, vaivalloista riisuutumista ja pukeutumista. Tampereen keskustan kartonkitehtaan piipusta nousee pakkasen tiivistämää kaunista savua. Ihmiset ryntäilevät päättömästi viimassa.
Näin Sorin sirkuksen näytöksen ties monettako kertaa. Wau-efekti ei ole enää samaa luokkaa kuin ensimmäisellä kerralla, jolloin en vielä osannut odottaa mitään niin hienoa.
Enigma-nimisessä esityksessä nuori mies taivutteli itsensä niin kummallisiin asentoihin, että teki pahaa katsoa. Hänet olisi vaivatta voinut laskostaa lentokonelaukkuun ja sijoittaa lennon ajaksi istuimen yläpuolella sijaitsevalle hyllylle.
Nuoret naiset kiipeilivät köysiä pitkin kohti kattoa kepeämmin kuin minä portaita ensimmäiseen kerrokseen. Nuoret miehet hyppivät keinulaudalla, nousivat tankoa ylös ja heittelivät erilaisia esineitä niin, ettei melkein mikään niistä pudonnut. Jos joku vaikka sattui tipahtamaan niin teeskentelivät ettei sellaista tapahtunut.
Erja Manto luki tänään radiossa ensimmäisen kymmenen minuutin pätkän Marcel Proustin teoksesta "Kadonnutta aikaa etsimässä". Ohjelmasarja kestää ilmeisimmin vielä pitkään, eikä siinä tietääkseni ole vauhtia eikä jännittäviä juonen käänteitä. Aion sivistää itseäni luentaa kuuntelemalla. En ymmärrä miksi olen aina ollut kuulevinani, että klassikkoluentaa toteuttaa Eve Mantu eikä Erja Manto.
Jos kirjoittamisessani ei ole mitään järkeä (koska olisi) se johtuu siitä, että vaipunut kylmän aiheuttamaan kevyeen narkoosiin.
2 kommenttia:
Aina kun voit, kuuntele YLEradio1:stä arkisin kello 9-10.
Olen ollut jo kaksi vrk linnoittautuneena sisätiloihin. Eläimistä yksikään ei ole tänään ollut ulkona kolmea minuuttia pidempään.
Säänmuutos sattuu, joskus paljon, joskus enempi. :)
Mukavaa pakkaspäivää sulle sinne!!
On siellä YLEssa se Eve Mantukin, toimittajana. Ei ihme, että menee sekaisin, niin muistuttavat nimet toisiaan.
Lähetä kommentti