Kuka jaksaa katsoa kolme tuntia saksalaista komediaa? Jos elokuva on "Isäni Toni Erdmann", niin minä jaksan!
Elokuvassa Inesin isä Winfried pistää päähänsä hassun peruukin ja suuhunsa vinksottavat hampaat ja muuttuu musiikinopettajasta Toni Erdmanniksi, joka saattaa olla vaikka suurlähettiläs.
Ines häpeää isäänsä ja sanoo "Monella sinun ikäiselläsi on vielä tavoitteita". Kansainvälisessä firmassa työskentelevällä tyttärellä niitä on. Ystävyyskin on bisnestä ja shoppailemassa käydään tärkeän liikemiehen nuoren vaimon kanssa. Rakastajaa nöyryytetään, eikä tämä edes huomaa sitä.
Ines työskentelee Bukarestissa, jonne isä saapuu ilmoittamatta ja sotkee Inesin elämän. Tai oikeastaan elämää ei ole, on vain työ. Kansainvälisten hotellien ja bisnespukuisten ihmisten lisäksi elokuvassa vilahtaa köyhä romanialainen maaseutu ja työelämän julmuus.
Elokuvassa on muutama todella hieno kohtaus, yksi niistä on Whitney Houstonin "The Geatest Love of All" Ineksen ja Winfriedin tulkitsemana.
Tästä elokuvasta on vaikea kertoa, enkä oikein osaa verrata sitä mihinkään muuhun elokuvaan vaikka teemat ovat moneen kertaan elokuvissa käsiteltyjä. Tässä niistä kerrotaan sopivan vinksahtaneella tavalla.
Omaa pientä maailmaansakin katsoo hetken elokuvan ohjaajan Maren Aden silmillä. Eikös se ole elokuvan tarkoitus?
3 kommenttia:
Kommenttini ei liity elokuvaan vaan ihastuttavaan kirjaasi. Nautin sen lukemisesta, viihdyin sen parissa, vähän nyyhkytin mutta enemmän kikattelin teräville havainnoille ja uusille sanonnoille ja koin sen lempeyden ja lämmön. Kiitos.
Voi miten ihanaa. Kiitos!
Tuo leffa kuulostaa to-del-la hyvältä! Pitääkin mennä katsomaan. Muistaakseni Boyhood oli todella pitää leffa, mutta kun kerronta vangitsee, aika lentää eikä tarvitse vilkuilla kelloa.
Marja kiteytti kirjasi hienosti!
Lähetä kommentti