perjantai 6. tammikuuta 2017

Minua et pysäytä

Olen menossa sukulaisvierailulle. Pakkasen palelluttama juna lähti ajoissa Tampereen rautatieasemalta vaikka moni muu juna oli myöhässä aikataulustaan ja asemarakennus oli täynnä junaa odottelevaa väkeä. Suurin osa joutui seisoskelemaan ja näytti kuin porukka viettäisi aikaansa coctail-kutsuilla. Pikkumustan sijaan kaikilla oli yllään mustat untuvapalttoot.

On ihanaa pukea oikein lämpimästi päälle ja sanoa pakkaselle "Minua et pysäytä!"Ajoin eilenkin pyörällä töihin. Potilaiden tutkimiseen menee tavallista enemmän aikaa, mutta sillä välin kun asiakas riisuu villasukkiaan, välihousujaan ja lukuisia paitakerroksiaan voi näpytellä tietokonetta. Eilen eräs puhelias potilas oli kovin iloinen siitä, että juuri minä olin paikalla eikä kukaan muu. Homma riistäytyi käsistä kun hän selvitti sukutarinansa, naapurinsa ja kotieläimensä.

Maallikon on mahdotonta arvioida, kuka on hyvä lääkäri. Hyvä lääkäri ei ole se, joka kirjoittaa antibioottia silloin kun potilas sitä kärttää, pitkän sairasloman, joka ei välttämättä ole potilaalle hyväksi tai unilääkettä hoitosuositusten vastaisesti. Kiva lääkäri ei ole aina hyvä lääkäri.

Vapaus valita kuulostaa hienolta ja takaa poliitikolle kansansuosion, mutta pitääkö kaikki vapaus maksaa verovaroilla? Vapaus on lopulta kuitenkin harhaa, sillä tiettyjä hoitoja tarjoaa edelleen vain julkinen sektori, sillä yksityisellä ei ole varaa vaikkapa tehotoitoon. Julkinen terveydenhuolto korjaa myös yksityisen puolen aiheuttamat komplikaatiot. Esimerkkinä voi sanoa, että moni plastiikkakirurgi toimii julkisella puolella pienemmällä palkalla ihan työn monipuolisuuden vuoksi. Tämä ei tarkoita, etteikö yksityisellä puolella olisi erinomaisia lääkäreitä. Osa lääkäreistä on tähän asti tehnyt työtään molemmilla puolilla, saa nähdä onko se jatkossa mahdollista. Lääkäreitä on ainakin tähän asti koulutettu vain julkisessa terveydenhuollossa ja tuskinpa siihen tulee muutosta.

Töissä vilahti puoli viiteen (tulin töihin puoli kahdeksaan). Ennen juhlapyhiä on aina monta asiaa hoidettavana. Menimme brittityyliin suoraan  töistä pubiin. Olin jo kuuden jälkeen kotona, söin pussillisen irtokarkkeja ja nukahdin sohvalle, josta siirryin sänkyyni nukkumaan. Pubin nimi oli Teerenpeli, eikä siellä tapahtunut mitään.

5 kommenttia:

ketjukolaaja kirjoitti...

Ajelit sitten varmaan pyörällä kotio?

Heidi kirjoitti...

Ajelinpa tietysti.

Hoo Moilanen kirjoitti...

Hyvä lääkäri, hmmm. Voikohan ketään yksiselitteisesti määritellä hyväksi lääkäriksi. Joskus ehkä vähän tuurillakin voi päästä sairauden jäljille. Eipä sekään lääkäriä huononna, jos hänellä on edes auttavat sosiaaliset taidot. Sillä lääkärillä ei ollut, joka teititteli minua kaksikymppisenä eikä katsonut kertaakaan silmiin. On näköjään jäänyt kaivelemaan, kun sen vieläkin muistan! ;)

Aina ei varmaan ole helppoa tasapainoilla aikataulun ja potilaan hyvän kohtaamisen kanssa. Puheripulisen mummonkin pitää johonkin rajaan asti saada kertoa kuulumisiaan.

Timo Lampi kirjoitti...

On näitä tarinoita mukavaa lueskella!! :)

Hoo Moilanen kirjoitti...

Oletko muuten katsonut uutta Elossa 24 h -sarjaa? Mah-ta-va! Kaikilla sarjassa näkyvillä ihmisillä tuntuu olevan aito halu auttaa ja jopa taito kohdata ihmiset kunnioittavasti. Upeaa! Se teki vähän pahaa katsella, kun poikaa, jolla oli pohkeessa - vai sääressä - paise ronkittiin sormella tyhjässä rei"ässä. Siinä taisi olla kandeja katsomassa, joten se oli myös opetustilane, mutta poika näytti olevan pyörtymisen partaalla.