Kuuntelen "Nuorten sävellahjaa". Isä huutaa ja käskee sulkea radion. Olen päättänyt, että en koskaan lopeta ohjelman kuuntelemista. Paukautan huoneeni oven kiinni. Kelamankka on viritetty valmiiksi. Tartun kahteen äänitysvipuun. Juontaja lukee terveisiä. Haaveilen, että joku niistä olisi minulle. Nyt hän sanoo seuraavan kappaleen nimen. Sydän takoo vähintään sataa minuutissa. Juuri kun ensimmäiset tahdit kuuluvat käännän vivuista. Saan äänitettyä CCR:n kappaleen.
2 kommenttia:
Tuollaista oli minunkin nuoruudessani! Tavoitit olennaisen tästä asiasta. Tekstistäsi tuli hyvä mieli.
Born on the Bayou.
Lähetä kommentti