lauantai 27. marraskuuta 2010

Puitten takaa kuulee meren

Pikkujoulut on lusittu. Tällä kertaa selvisin vähäisin vahingoin, mitään ei hävinnyt. Tai no täytyy myöntää, että yhtä meikkikynää ei löydy. Olimme jatkoilla ravintolassa nimeltään Old Brick's Inn tai jotain sinnepäin. Oli mukavaa tanssia porukalla. Tanssilattialle tupruteltiin valkoista "savua". Kokemus oli niin vahva, ettei ihan heti tarvitse kokea sitä uudelleen.

Kävin Lukulaarissa. Nykyisin etsin sieltä lähinnä runoutta. Löysin Solveig von Schoultzin valitut runot "Puitten takaa kulee meren". Antikvariaatissa työskentelee runoilija Arto Lappi. "Hieno kokoelma, harvoin löytää kovakantisena" sanoi hän. Tunsin itseni hienoksi ihmiseksi, jolla on hieno runokokoelma.

Tähti

Äkkiä sain toisen käteni irti
käsivarsista, jotka pitelivät minua
ja ojensin sen ja kosketin tähteä:
niin, siellä se oli, ei ollut vaihtanut väriä,
syvä tähti niinkuin ennenkin, sinisakarainen
ja minun yksin minun-
tähti oli kohdallaan
me hymyilimme toisillemme
ja käännyimme kumpikin
omaa taivastamme kohti.

3 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Meidän pikkujouluissamme oli vain naisia. Lauloimme karaokea ja tanssimme naispareina lomakylän mökissä, keskellä pimeää tuulista ei mitään jossain Satakunnan rannikolla. Tätä lisää; aloin odottaa 2011 pikkujouluja jo toiveikkaana. (Pääsin itse nyt laulamaan Mombasan.)

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Meidänkin pikkujouluissa oli tuo sukupuolijakauma vinoutunut: kolme miestä ja n. 25 naista. Tiernapojat olivat naisia.

Kaisa kirjoitti...

Olen vanhan liiton naisia; tiernahenkilöt ei kolahtaisi lainkaan niinkuin tiernapojat, sukupuolineutraalia tai ei.