Omistan älypuhelimen. En ole osannut käyttää vempeleen kaikkia mahdollisuuksia. Asensin puhelimeeni eilen sovellutuksia, joista luin Hesarista.
Eräs sovellutus tekee puhelimesta taskulampun ja peilin. Säikähdin omaa kuvaani, sillä en ehtinyt asetella itselleni peili-ilmettä. En taida tarvita tuota sovellutusta. Toinen sovellutus kertoo minulle lähikaupan sijainnin (ilman sitähän en löytäisi lähikappaani). Nyt tiedän myös miten mennä lähimmälle bussipysäkille, jonne olen jo pari vuotta kulkenut ihan ilman puhelinta. Bussiaikataulu vaikuttaa ihan käyttökelpoiselta.
Asensin puhelimeeni nettiradion. Kanavia on liikaa, genrejä kymmeniä ja asemia tuttujen suomalaisten lisäksi satoja ympäri maailmaa. Tuo moninaisuus tekee kuuntelijasta levottoman, jossain toisaalta saattaa aina löytyä vielä parempaa musiikkia. Inhoan ravintoloissakin ruokalistoja, joissa on vaihtoehtoja sivutolkulla. Aloin panikoida soivan puhelimeni kanssa, sillä en meinannut saada suljettua tuota sovellutusta.
Mielenkiintoinen uutuus on ruokapäiväkirja, johon voi kuvata ateriansa. Kuvasin heti puolikkaan suklaalevyä ja kirjoitin tekstiksi "iltapala". Lähden tästä kuvaamaan omenan, jotta voin nauttia sen. Olenkin hämmästellyt asiakkaita, jotka kuvaavat ravintola-annoksia kännyköillään. Heillä on siis Meal Tracker.
4 kommenttia:
No onpa älytöntä :D Minullakin on älypuhelin, mutten ole jaksanut asentaa kuin vasta pari sovellusta, joista yksi on Scrabble. Asenna sinäkin se, niin voidaan pelata netitse scrabblea :)
Tai sitten ne annoksiaan kuvailevat henkilöt pitävät blogia, ja tarvitsevat sinne evidenssiä. MOT.
Jos sulla on puhelimessa kamerat kahdella puolella, se toinenhan toimii peilinä kätsästi kans.
Kuvataan niitä ruokia blogiinkin...
Olin aiemmin riippuvainen tietsikan spider-pasianssista, nyt kun olen päässyt riippuvuudestani en uskalla kokeilla Scrabblea (poistin pasianssit koneeltani).
Tiedänhän minä, että ruokia kuvataan muutenkin. Vähän halusin oikaista tuossa tekstissä.
Lähetä kommentti