Tapasin R:n ja M:n Metson kahvilassa puoli kuudelta. He ovat molemmat kirjailijoita, heidän kirjojaan ei vaan ole vielä julkaistu (joskus vielä julkaistaan). Meitä kolmea yhdistää kaksi asiaa: yhteinen Viita-menneisyys ja lentopelko.
Kuudelta Pietilä-salin eteen alkoi kertyä epämääräistä jonomuodostumaa, jonka perään R:n kanssa liityimme. Salissa esiintyi Runokaupunki tapahtuman nimikkorunoilija, ihana Claes Andersson. Claes Andersson totesi, että on hyvä, että vanhetessaan ihminen alkaa kärsiä kaikenlaisista vaivoista, eihän hän muuten tietäisi olevansa vanha. Minua ei kolota vielä mistään ja siksi kärsin ikäreksiasta (näen itseni vääristyneesti nuorena tyttönä). Haluaisin olla kypsä viisas nainen, mutta pelkään, ettei minusta sellaista tule.
Kun kirjailija kertoi rakkaudesta, niin haastattelija ohjasi keskustelua kohti kuolemaa, kun kirjailija puhui musiikista, haastattelija otti puheeksi kaiken loppumisen. Haastattelija arveli, että Claes Andessonista tulee samalla tapaa merkittävä kuin Eeva-Liisa Mannerista, sitten joskus (kun kirjailija heittää veivinsä).Minä ajattelen Claes Anderssonia nimenomaan runoilijana, vaikka hän on tehnyt niin paljon asioita, että hengästyttää. Niin paljon, että sitä aina päivitellään, melkein kuin olisi väärin, että yksi ihminen on taitava monessa.
R kirjoittaa Nokkosessa samasta tapahtumasta (tästä linkistä saatte tietää, että Andersson soitti tilaisuudessa flyygelillä ja luki hienoja runojaan).
Minulla on monta tehtävää: vähäinen tutkimustyö, potilastyö, pienimuotoinen luennointi silloin tällöin, minusta tulee pienehkön ammattiryhmäni puheenjohtaja, kirjoitan pienimuotoisesti. Huomatkaa adjektiivit: vähäinen, pienimuotoinen, pienehkö ja uudestaan pienimuotoinen (ikävää toistoa, ei hyvä). Olen lohkaissut itselleni liian SUUREN palan. Minä en ole Claes Andersson (siis lahjakas). Nykyinen yhdistyksemme puheenjohtaja soitti minulle ja puhui yhdistyksemme taloudesta (en ymmärrä edes omaani), apurahojen jakamisesta, vuosikokouksesta, seuraavasta hallituksen puhelinkokouksesta ja rahastonhoitajan valitsemisesta. Aion olla yhdistykseni keulakuva hankkimalla hienot vaatteet, ripsien pidennykset ja korkokengät. Olen paniikissa.
7 kommenttia:
Minustakin Claes Andersson on ihana!
Kun luin hänen kirjansa "Jokainen sydämeni lyönti", ihastelin ja kauhistelin hänen elämäänsä.
Psykiatrit eivät keskimäärin taida olla kaikkein tasapainoisimpia ihmisiä. Tunnen henkkoht vain yhden ja se pätee ainakin häneen.
Kivoja uutisia!
Minäkin sain eilen kohteliaisuuden (?), oppilaiden mielestä tyttö pitää heidän tuntinsa. Ikää siis on.
Pj:ltä tarvitaan näkemystä ja sitä hiljaista tietoa iän myötä kertyy. Onneksi sinulla on voimiakin.
Ars longa vita brevis.
Minna
Vai ikäreksia! Täälläkin kärsitään samalaisesta vääristymästä.
C.A. on ihana. Tästäpä muistui mieleeni, että "Oton elämä" odottaa hyllyssä lukemistaan.
Ikäreksiaa sairastava ilmoittautuu.
Minulla on varmaan ollut ikäbulimia jo pitkään.
Yhdistyksen taloutta varten on taloudenhoitaja. Ja sitäkin vielä tarkastaa tilintarkastajat. Puheenjohtajalle ei jää paljoakaan käytännössä, vain vastuu, ja panna nimi tilikirjaan alle. Jos ko toimihemkilöt näyttää luotettavilta naamoilta niin asiat kyllä hoituu ilman puheenjohtajaakin.
Kaikki rutiinit yleensä mahtuu budjettiin hyvin, jos jotain tavallisesta poikkeavaa pitää päättää niin kysäisee vain taloudenhoitajalta mitä se maksaa ja onko meillä siihen varaa. Näillä pärjää yhdistyksen puheenjohtajana vallan mainiosti, kokemusta on.
CA pisti pahan: isopvarvastani kolottaa artroosi, mutta ei se ole tehnyt minusta viisasta, ainoastaan vanhan. Järjestötoimintaan osallistuvilta vaaditaan halua käyttää vähäinen vapaa-aikansa muiden hyväksi. Olen tehnyt kohta kuusi vuotta oman ammattijärjestömme lehteä. Se on ollut antoisaa, mutta lopetan keväällä. Olen huojentunut ja kuin uuden edessä: mihinkähän ryhtyisi?
En ole yhdistysihminen, toisaalta on kivaa olla sisällä jutuissa. Minusta on kuin taikaiskusta tullut "tärkeä" ihminen, vaikka käsittääksini olen sama Heidi kuin aiemminkin. Tänään minulle soitettiin ja pyydettiin tilaisuuteen, johon pyydetään vain "tärkeitä henkilöitä". Valta vaihtuu vasta tammikuussa, nyt jo statukseni on noussut. Tästä saattaa tulla ihan mielenkiintoista. Minulla on onneksi yhdistyksessämme erinomainen sihteeri, joka on ainakin vielä myös ystäväni.
Lähetä kommentti