En pidä Maarit Tastulasta (en minä häntä tunne ja jos tuntisin,en voisi tällaista julkista tunnustusta tehdä). Ilmeisesti olen tässä pitämättömyydessäni yksin, sillä hänen ohjelmansa lienee suosittu. Tämä on siis vain minun ongelmani. Usein hänen ohjelmassaan on niin mielenkiintoisia haastateltavia, että on suorastaan pakko altistua toimittajan "syvällisten" loppusanojen kuulemiselle. Eilen MT haastatteli kirjailija, teatteriohjaaja Juha Hurmetta, joka on aito, sympaattinen hemmo. Mies meni muutama vuosi sitten psykoosiin, masentui ja lopulta selvisi kaikesta hengissä. Hurmeen vanhemmat olivat hyvin uskonnollisia. Juha Hurme vanhemmistaan puhuessaan vakuutteli, että he tekivät kuitenkin kaiken rakkaudesta poikaansa ja hyvässä uskossa tekojensa ja sanojensa oikeellisuudesta.
Jonathan Franzenin kirjassa Muutoksia, todetaan jotenkin tähän tapaan: kasvata ja huomaat itsessäsi puolia, joita et haluaisi tietää itsessäsi olevan. Käytin ja joskus edelleen käytän lapsilleni puhuessani samoja sanoja, yhtäläistä puheen sisältöä ja samaa äänensävyä kuin äitini. Se hätkähdytti. Vaikka olin vannonut, etten koskaan sanoisi noin, niin sanat vaan putkahtivat suustani. Minun on lisättävä tähän reiluuden nimessä, ettei äitini ole mikään hirviö. Mistä muualta sen kasvattamisen mallin ottaisi kuin omalta äidiltään.
Juha Hurme veti aikoinaan Yövieraat nimistä teatteriryhmää. Tanssisali Lutakossa järjestettiin Yövieraat festivaali, jossa puolialastomat nokiset miehet karjuivat ja syöksähtelivät ympäri kiinteistöä. Festivaaleilla esitettiin filmiä, jossa mies kasvatti rairuohoa kaljulla päälaellaan. Kun Juha Hurme vieraili Viidassa hän kertoi, että miehen oli nukuttava yöt istuallaan jonkinlaisissa vöissä, jottei ruohotukka pudonnut päästä.
Aloitin päiväni Jonathan Franzenilla ja tajusin, että kirjahan kertoo masennuksesta ja läheisten ihmisten kommunikaatiovaikeuksista. Romaani suhtautuu nykyteknologiaan (myös aivojen toimintaa muokkaavaan) ja kaupallisuuteen melkoisella kriittisyydellä. Teen virheen: ei kai kukaan kirjoita kirjasta ennenkuin on lukenut sen loppuun.
Sukulaispojan sävellystä kehuttiin Hesarissa. Nuori mies oli tyytyväinen päästessään sävellyskisan finaaliin (joka onkin saavutus). Kilpailussa eivät kuitenkaan kaikki voita ja seuraahan siitä pettymystä, kunnes taas alkaa nähdä asioiden hyvät puolet.
7 kommenttia:
Olitko sä mukana Lutakossa jne? Mehän ollaan saatettu tavata. Mä tunnen Hurmeen vuodesta 1983 tai jotain.
Rairuoholeffa on aika hauska, lajityypissä deadpan :-)
Nuo Bloggerin sanavahvistukset on muuten kauheita, nytkin vasta seitsemäs oli niin selvä että siitä voi kuvitella pääsevänsä läpi. Oisko mitenkään mahdollista poistaa ne?
Poistin sanavahvistukset välillä ja sitten alkoi tunkea kommentteihin mainoksia erilaisista pampameista. Ehkä kokeilen poistamista uudelleen.
Minä sain ensimmäisen lapseni 1983, joten osallistumiseni oli tuolloin aika vähäistä. En ollut mikään aktiivinen Lutakkolainen, mutta kävin siellä jonkin verran.
Se rairuohopätkä teki lähtemättömän vaikutuksen, sillä muistan sen vielä vuosien kuluttua.
Minä en tunne Hurmetta, mutta hän kävi Viidassa puhumassa meille. Hänen "tapaamisensa" oli erittäin mielenkiintoinen.
Syvällisistä loppusanoista ei ole pakko kärsiä! Kun toimittajan profiili ilmestyy ruutuun ja harkittu tiiviste alkaa, käännän nopeasti kanavaa. Muutenhan ohjelma on mainio, en tiedä miksi siinä on ne loppusanat (ja typerät väliotsikot).
Kiitos vinkistä! Tuon ohjelman voi varmaan katsoa Areenalta.
M.T:n yliempaattinen ilme menee hiukan yli; en ole hänen ohjelmaansa katsonut vuosiin mutta nyt taidan tehdä poikkeuksen.
MT On vastenmielinen! Hän hakee koko ajan jotain "lääppivää" empaattisuutta, mutta ymmärrän sen siltä kannalta että tämäntyyppinen "naisten lehti"-ohjelma kuuluu tehdä just MT:n tyylillä.
Yksi ristiriitainen henkilösuhde minullakin: Mark Levengood! Hän on mielestäni aivan valloittava ja hykertelen aina kun kuulen tai näen. Mutta myönnän, että jos ohjelmiaan seuraisi vaikkapa viikon välein, tulisi todennäköisesti vastareaktio aika pian.
MT:stä vielä, ohjelman voi ladata Yle Puheesta jolloin keskustelun seuraaminen on sujuvampaa.
Mark Levengood on muuten kirjoittanut hauskan kirjan/kirjoja(?).
Joo on, ja lastenkirjojakin!Olen myös kade hänen isoäidistään, jos on vähänkään sellainen kuin Mark kertoo, niin mummon kaltaisia ihmisiä pitäisi maailmassa olla paljon enenmmän.
Lähetä kommentti