maanantai 1. lokakuuta 2012
Rakkauden kaava
Kirjaston pallotuolissa ympäristön äänet vaimenevat mitättömiksi. Istuin on niin matala, että ylös nouseminen on hankalaa. Luin pallossa Imagea, jonka sivulla Ruben Stiller puolusti poikien ympärileikkausta (hänelle se on tehty kahdeksan päivän ikäisenä). En ymmärrä terveiden lapsien leikkauksia, en edes pieniä.
Kävin eilen nostalgisoimassa Lenin-museossa, jonne pääsi Tampere-päivän kunniaksi ilmaiseksi. Esillä oli Rosa Liksomin keräämää neuvostokrääsää. Samaa kaupattiin aikoinaan turistelle Berioska-kaupoissa. Muutamat sukkahousut myymällä sai kahdenkymmenen hengen teeastiaston. Lenin-museo sai aikaan nostalgialäikädyksen. En halunnut ajatella asioiden nurjaa puolta. Esineet näyttivät viattomilta.
Seuraavaksi kohteeksi valitsin Tampereen taidemuseon, jossa oli esillä maisemia valokuvina (Pekka Luukkola) ja 1800-luvun taidegrafiikkana (J.M.W Turner). Outoa liikkua tavallisesti niin tyhjässä rakennuksessa ihmisvilinässä (Tampere-päivän suosituin vierailukohde oli kylläkin Aamulehden mukaan puolivalmis maanalainen parkkitila). Luukkolan kuvia olin nähnyt lehdissä: niissä käytettiin hyväksi valokuvan mahdollisuutta dokumentoida hidas tapahtuma, kuten soutuveneen eteneminen järven poikki. Turnerin maisemat olivat liian romanttisia makuuni. Mutta kuten olen monesti sanonut, en ymmärrä taiteesta mitään.
Ilalla katsoin arviolta kahdettakymmenettä kertaa elokuvan "Kun Harry tapasi Sallyn". Kuin katsoisi takkatulta tai järvenselkää. Suuria yllätyksiä ei ole odotettavissa. Kelpo romanttisen komedian kaava ei petä: rakastavaiset aluksi inhoavat toisiaan, tapaavat uudelleen ja ystävystyvät, sitten katsojan kauhuksi riitaantuvat ja viime minuuteilla tunnustavat toisilleen rakkautensa. Näin sen kuuluu olla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Miusta kyllä ne ympärileikatut vehkeet on olleet varsin paljon miellyttävämpikäyttöisiä kuin tää suomalainen perusmalli. Lopputulosta edeltäneistä mahd. eettisistä pohdinnoista en osaa nyt ottaa kiinni, koska olen jo puolueellinen.
Herkkutatti on kauniimpi ja hygieenisempi ilman huppua.
Ok. Olen siis väärässä.
Naisillekin varmaan sopisi paremmin sellainen siistitty malli: turhat roikaleet voisi sipaista sievästi irti siinä vaiheessa, kun alkavat roikkumaan ikävästi tiellä. Olisihan se kivempi miehen käyttää, kun ei olisi niitä epähygieenisiä lihalaskoksia keräämässä tuoksuja ja rumentamassa elintä.
Eiköhän tässä ole avainsanana lapset. Tervekin aikuinen saa minun puolestani tuunailuttaa itselleen mieleisensä pissavehkeet. Vaikka eihän minulta kysytä.
Minäkin kävin Tampereen päivänä Taidemuseossa. Ihme kyllä, 5-vuotias jälkikasvukin jaksoi olla mukana. Toinen kohteemme, Kivimuseo, on tietysti kestohitti. Sitä voi kyllä muutenkin suositella kelle vain. Muut kohteemme olivat keskuspaloasema ja Pyynikin näkötorni. Ja munkit.
Mitäs mieltä olet lääkärinä sukupuolenvaihdosleikkauksista? Itse olen miettinyt, että aika isoista operaatioista on kyse. Esim. itselläni on laajalle levinnyt endometrioosi, mutta lääkärin mielestä nelikymppiseltä ei vielä leikata kohtua pois, koska on niin radikaali leikkaus. Eli voisin kuvitella näin maallikkona, että sukupuolenvaihdosleikkaukset ovat erittäin isoja operaatioita ja lääketieteellisesti riskaabeleja.
Taitaa olla parempi et meikäpappa on nyt hiljaa. :)
Enpä taida olla asiantuntija noissa sukupuolenvaihdosleikkausasioissa. Olen ymmärtänyt, että prosessi on pitkä, psykologisine selvittelyineen ja hormonihoitoineen. Ilmeisesti se tunne väärään sukupuoleen syntymisestä on monella leikkausta toivovalla niin voimakas, että he ovat valmiita riskeihin. On inhimmillistä auttaa noita ihmisiä, eri asia on sitten missä iässä ihminen on valmis päättämään asiasta.
Paha se on mennä sanomaan muiden uskontojen ja kulttuurien puolesta, että mitkä käytännöt ovat eettisesti oikein.
Olen nähnyt yhden ympärileikatun miehen - ilman vaatteita - ja hänelle ympärileikkaamattomuus olisi ollut käsittämätön ajatus.
Siitä ei voi puhua samana päivänäkään naisten ympärileikkauksen (minkään version) kanssa. Tai nuorten tyttöjen paksuksi panemisen kanssa, jolloin edes keho ei ole vielä valmis synnyttämään. Hyvähän se on sitten heittää tyttö fistuloineen oman onnensa nojaan.
Varmaankin yksi suurimpia inhimillisiä tragedioita on se, jos kokee syntyneensä väärän sukupuolen kehoon.
Samaa mieltä kuin Divine; aikuinen voi tehdä itselleen mitä haluaa. Sen sijaan lasten silpominen 'uskonnollisista' syistä on kuvottavaa.
Lähetä kommentti