maanantai 19. toukokuuta 2014

Äänestyspakko

Huomasin kirjastolla, että täällähän voi äänestää. Minusta kuuluisi äänestää sinä oikeana äänestyspäivänä, mutta koska minulla on silloin töitä, en uskaltanut ottaa riskiä. Äänestyshuoneen ovella nuori nainen antoi minulle äänestyslipun, jonka kanssa asetuin äänestyskopin suojaan, aukaisin lipun ja otin käteeni lyijykynän. Ainoa ongelma oli se, etten ollut vielä miettinyt ketä äänestää. Puolue oli selvillä, muttei ehdokas. Valitsin ehdokkaan omalla hämärällä logiikallani, jota en kehtaa julkistaa ja raapustin numeron nopeasti paperiin, etteivät vaalivirkailijat tajuaisi miten heppoisin valmisteluin kansalaisvelvollisuuteni täytin. Leimautin ja suljin lipun asiallisen ruskeaan kirjekuoreen, joka pujotettiin toiseen kuoreen, jonka minä ja vaalitoimitsija allekirjoitimme. Huojentuneena tyhjensin kukkarostani kolikot keräyslippaaseen ja join vaalikahvit. Vaalikahvit juodaan aina äänestämisen jälkeen ja ne ovat mieluiten kakkukahvit.

Kotona minulle on opetettu, että äänestettävä on, eikä ole koskaan tullut mieleenkään kyseenalaistaa asiaa. Vaikka vanhempani olivat kanssani täysin eri mieltä siitä mitä puoluetta kuuluu äänestää niin he korostivat toimen tärkeyttä. Yleensä ei kerrottu kenelle ääni meni, sillä se kuului pyhän vaalisalaisuuden piiriin. Olin suorastaan pöyristynyt, kun eräs hoitaja sanoi, ettei ole koskaan äänestänyt. Niinkin voi siis toimia.

Kun kävin ensimmäistä kertaa vaaliuurnilla (miksi ihmeessä sitä kutsutaan uurnaksi), istuivat haudanvakavat toimitsijat pulpeteissa koulun juhlasalissa ja tuijottivat minua. Kädet tutisten vein lippuni leimattavaksi. Jännitti kovin osaisinko toimia oikein. Kaikki vaalitoimitsijat olivat naapureita tai muuten tuttuja, mutta tässä tilanteessa käyttäydyimme äärimmäisen hillitysti ja ikäänkuin emme olisi koskaan aiemmin tavanneet. Seuraavana päivänä kokoomuslainen vaalitoimitsijanaapuri vilkutti taas minulle aidan takaa ihan normaaliin tapaan ja kaupassa kepulainen toimitsija tervehti savoksi.

10 kommenttia:

Timo Lampi kirjoitti...

Äänestäminen on oikeus eikä sitä kannata jättää käyttämättä:
Jos et äänestänyt, et saa valittaa.

ketjukolaaja kirjoitti...

Timo kommenttiin haluan sanoa, että äänestämättä jättäminen on myös päätös eikä katkaise millään tavoin oikeutta valittaa yhteiskunnallisista epäkohdista.

Bloginpitäjän kirjoituksessa huomiotani herätti hänen kokemuksensa vaalivirkailijoitten asiallisesta käyttäytymisestä. Itselläni on valitettavasti kovin toisenlaisia kokemuksia sekä vaalivirkailijoitten että toisten äänestäjien osalta. Tällä kertaa äänestin Kuopion kaupungintalolla ja siellä oli asiallinen kohtelu.

AuvoT kirjoitti...

Olenpa ollut itsekin "vaalivirkailija" eli vaalilautakunnan jäsen. Jotka ovat siis kaikki amatöörejä eli vapaaehtoisia, käytännössä he ovat kaikki puolueiden aktiivijäseniä ja "valvovat" toisiaan jotta vaalirehellisyys säilyy. Valvonta tapahtuu kyllä lupsakkaan, lähes savolaisen, hengen vallassa, ne ovat varsin hauskoja päiviä. Tosin äänestäjien läsnäollessa ei saa puhua mitään muuta kuin tarpeelliset asiat. Siksi äänestäminen tuntuu ihmisistä niin juhlalliselta. Äänestäjiä on onneksi vain noin 1/4 ajasta paikalla. Tämä on meidän systeemin vahvuus, täällä ei YK:n tms EU:n tarkkailijat pääse nipottamaan.

Toivottavasti olen ollut asiallinen, ainakaan en ole koskaan nähnyt mitään asiatonta vaalipaikalla. Enkä ole koskaan nähnyt mitään yritystäkään vaalivilppiin, sellainen vaalilautakunnan jäsen ei kauaa olisi toimessa. Tuskin minuuttikaan enää.

Anonyymi kirjoitti...

Ja minusta nykyinen hallintomuoto on huono. Mieluummin näkisin sen sijalla virkamiehiä joilla olisi kunnon koulutus kaikilla ja eettinen ymmärrys myös siksi vahvaa. Palkkaus olisi järkevähkö ja kaikenlainen sirkus ja huuhaa puuttuisi työstä täysin. Ajattelen samanlaista kokoonpanoa kuin eettisellä toimikunnalla.
MurMur

Anonyymi kirjoitti...

Äänestystapahtuman juhlallisuus on mielestäni hienoa. Vaikka politikoista onkin oikeasti karisseet kaikki illuusiot, mutta vaalipäivän tunnelma velvoittaa astelemaan arvokkaasti vaaliuurnille ja jälkeenpäin keittämään kahvit. Ehdottomasti täytyy olla jotain pullaa ja kaunis kattaus. Näin oli lapsuudessanikin.

Heidi kirjoitti...

Demokratia on puutteistaan huolimatta hieno juttu.

Heidi kirjoitti...

Niin ja siihen kuuluu, ettei ole pakko äänestää, jollei ole sisäistä pakkoa.

AuvoT kirjoitti...

Vaalilautakunta on se pieni (10 henk) porukka joka äänestyspaikalla hoitaa tapahtuman. Siihen ei todellakaan kannata uhrata koulutettuja virkamiehiä. Siitä maksettava korvaus on myös amatöörimäinen, ei sillä virkamies edes vaivautuisi sunnuntaina ulos kodistaan.

Anonyymi kirjoitti...

Tarkoitin Auvo hallitusta. No, kävin minä kahvilla vasemmistoliiton kojussa ja hyvältä maistui. Kapitalismin hylänneenä koen heidät ainoaksi porukaksi jota voin äänestää sekä vihreät.
MurMur

sorvatar kirjoitti...

Ihan totta, voisi olla jokin muu nimi kuin uurna.

Karua, kun pitää myöntää sään vaikuttaa äänestämiseen. Yleensä siis, ei itseni kohdalla (heh heh). Me, pohtivat, varmat äänestäjät ja Sää.

Mummoni kuulemma oli suuttunut aikoinaan, kun joku ehdokasparka ei tervehtinyt häntä käsipäivää tullessaan puhumaan taloon, jossa mummo oli vanhaemäntä. Ääni meni toiselle puolueelle. Ehkä se oli ratkaiseva ääni.

Isältäni taas hänen vanha siskonsa oli kysynyt, "ketäs me äänestetään"... Ketäs me nyt sitten äänestetään:)

Olen töissä vaalipäivänä, ja en tiedä äänestänkö. Äsken tein jopa Ylen vaalikoneen testin... Lupaus?