keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Kirjastossa

Korjasin eilen täysin keskeneräistä käsikirjoitustani kirjoitusopettajan ohjeiden mukaisesti. Ikkunalaudan lohkeileva maali suorastaan kerjäsi raaputtamista. En pysty työskentelemään kotona (alan rapsuttaa maalia), joten istuin kirjastossa. Ymmärrän nykyisin paremmin Kerttua, joka ei kykene pitämään kynsiään irti nojatuoleista. Minulle kasvavat pian samanlaiset terävät, soukat, käyrät kynnet ja kiipeän vaivatta puuhun.

Työskentelin kirjastossa pyöreän pöydän ääressä. Vastapäätäni istui nuori nainen opiskelemassa. Hyllyjen välistä kuului kovaääninen kailotus. Naisääni puhui puhelimeen. Puheluissa käsiteltiin erilaisia oikeudellisia kysymyksiä. Nainen oli joutunut rikoksen tekijänä rikossovitteluun. Hän ei halunnut olla paikalla asiaa käsiteltäessä. Mikä se sellainen sovittelu on? Nainen kävi asiaa pitkään läpi jonkun viranomaisen kanssa, joka ilmeisesti sai lopulta rautalangasta väännettyä, miten asia toimii. Nainen toitotti joka välissä "en halua".  Nainen olikin pääasiassa äänessä, vastapuoli ei saanut puheenvuoroa. Seuraavaksi nainen soitti jollekin toiselle viranhaltijalle valittaakseen lääkäristään, joka oli häntä loukannut. Nainen aikoi syyttää lääkäriä kunnianloukkauksesta. Tämän jälkeen nainen kävi läpi puhelinliittymän vaihtamiseen liittyviä asioita.

Kurkin, miltä kailottaja näytti. Vastapäätäni istuva nainen sanoi, että puhelimeen puhuja näytti juuri siltä miltä kuulostikin. Lopulta nainen ja kännykkä ilmaantuivat hyllyn takaa. Keski-ikäinen, hieman nuhjuinen, elämää nähnyt, huonosti kohdeltu, tyytymättömät uurteet suupielissä ja otsassa, kengät lintassa ja musta pipo syvällä päässä.  

Kävin rautakaupassa ja minulle myytiin lisää maalia. Miespuoleinen maalin myyntiä säännöstelevä henkilö ei ollut paikalla. Naiset ovat suurpiirteisempiä maalin annostelussa. Toisaalta salasin naiselta, että olin jo aiemmin ostanut purkillisen Miranolia.

Maalasin ikkunalaudan toiseen kertaan. Rapsutin maalia. Ei kannata aloittaa remonttia. Ne pienet kodikkaat puutteet, joita on aiemmin pitänyt ainoastaan sympaattisina, alkavat näyttää valtavilta epäkohdilta.

1 kommentti:

Irja Viirret kirjoitti...

Ihastuttava kertomus arjesta ja niistä ympyröistä, joiden keskellä joudumme elämään. Odotin kyllä joskain syystä vähän nuorempaa naista kailottajaksi.