torstai 26. maaliskuuta 2015

Kylpylässä

Tampereella Näsijärven rannassa sijaitsee Rauhaniemen kansankylpylä, joka ei varsinaisesti ole kylpylä vaan kaksi saunaa, hyppypaikka ja uimaranta. Kesällä rannalla toimii kioski, josta voi ostaa keitinmakkaraa, kahvia, lihapiirakoita ja jäätelöä. Rauhaniemi on avantouimareiden suosiossa. Osa tamperelaisista kylmäuimareista pitää Kaupin saunaa parempana. Viimeksi mainittu paloi liian ahnaan lämmittämisen vuoksi, mutta sittemmin on rakennettu uusi sauna palaneen tilalle.

Rauhaniemen saunassa istutaan uimapuvut päällä, sillä erillistä miesten ja naisten saunaa ei ole. Moni suojelee löylyssä päätään pipalla (tamperelainen ei sano pipo, vaan pipa). Saunassa näkee mustaa peruspipaa, huovutettua hiippalakkia (yhden miehen huovutetusta hatusta sojottivat pirunsarvet) ja pellavaista pannumyssymallia. Ilmapiiri on suvaitsevainen, eikä kukaan ei naureskele hölmön näköisille päähineille.

Löylyvesiastia on suorakulmainen ja tilava. Löylyä ei heitetä, vaan se valutetaan kiukaalle rauhallisesti, kuin suoritettaisiin tärkeää rituaalia. Siinä vaiheessa kun vettä kaadetaan kiukaalle, kannattaa jo vetää selkä köyryyn, sillä pian kuumuus laskeutuu hartioille kuin polttava märkä viitta ja pakottaa tottumattoman alemmalle lauteelle.

Saunassa päiviteltiin lento-onnettomuutta ja eräs sitkeän näköinen vanhempi mies sanoi tuntevansa jonkun Haltern am Seen kaupungista.

Veden lämpötilaksi oli merkitty yksi lämpöaste. Ensin vesi tuntuu kylmältä, sitten se puuduttaa ja lopulta sormiin ja varpaisiin tulee kova kipu, joka hellittää avannosta noustua. Uinnin jälkeen asetutaan istumaan saunan seinustan penkille styroxin päälle. Siinä vaiheessa sormissa ja varpaissa kiertää veri ja tuntuu petollisen lämpimältä. Viereeni istui vanhempi mies, joka kysyi

- Mikä on au pair?

Kierona savolaisena mietin, mikä kompa kysymykseen voisi sisältyä. Selitin kuitenkin kohteliaasti mistä on kyse. Sen jälkeen mies sanoi, että kun hän tuli avannosta parittain yhden naisen kanssa, niin voiko sanoa, että he tulivat paritellen. Siinä vaiheessa halusin takaisin saunaan ja mies jäi niille sijoilleen.

Pukuhuoneessakin päiviteltiin lento-onnettomuutta ja kauhisteltiin terrorismia, jonka arveltiin jo piankin ulottuvan syrjäiseen maahamme. Eräs vanhempi nainen kertoi ystävättärelleen Marokon matkastaan. Nainen oli ottanut hotellista pyyhkeen rannalle ja vaihtanut sen koruun (kuulostaa oudolta).

- Ei pyyhkeitä olisi saanut viedä rannalle. Pyyhkeet olivat siellä kalliita, nainen kertoi.

Pois lähtiessä pyyhkeet laskettiin, eikä nainen meinannut päästä pois, sillä yksi pyyhe puuttui. Nainen kertoi valehdelleensa, että pyyhe jäi rannalle.

- Siellä varastaminen on syntiä, nainen totesi.

Minusta tuntuu, että varastamista pidetään monellakin taholla syntinä.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mää en oo kyllä ikinä sanonu pipa ja oon Tammelasta, siitä kivikikkarin vierestä. Me sanotaan aina pipo.

//Eija

Anonyymi kirjoitti...

Juu, päähän laitetaan pipa ja mennään kotio. Ainakin 70-luvun Tampereella.

Åboriginal

Anonyymi kirjoitti...

En ny aio alkaa väitteleen Åbo-riginal, mut kerron vaan sen, et oon mallia 1952.
Tosta kotio menemisestä; me sanotaan kyllä et -mennää kotii-.
Kai se oli erilaista se murre sillon; kielethän muuttuvat koko ajan ja saavat vaikutteita vaikka mistä.

Anonyymi kirjoitti...

Asun nyt Tammelassa ensimmäistä vuotta ja haluaisin anonyymiltä kysyä, että mikä ja missä on kivikikkari?

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Olen ihan aloittelija, enkä tiedä vastausta.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Sorry, et kysynytkään minulta.

Anonyymi kirjoitti...

@Anonyymi 28.3.2015

Kivikikkari sijaitsee Salhojankadun ja Annikinkadun kulmassa (Salhojankadun mäkeä kutsuttiin ennen ainakin Satranmäeksi).

https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/originals/77/ac/80/77ac800ce53eb1843ca0bbee31baa548.jpg

Tämä oli ennen toimiva kioski; siitä ostin monet Kerho2-röökit vaarille, itselleni pennin Nalle-karkkeja, jätskiä jne. Kesäisin se oli oikeastaan tapaamispaikka sekä aikuisille että lapsille. Kioskin edessä oli myös jalkakäytävä. Muurin yläpuolisia taloja kutsuttiin ylätaloiksi, itse asuin alataloissa eli Annikinkadun eteläpuolella.

//Eija