keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Knääkkä

Kävin eilen saunassa ja uimassa Rauhaniemessä. Sauna oli niin täynnä, että oli vaikea löytää lauteilta istumapaikkaa. Jos istuu lähelle kiuasta, kuumuus tuntuu terävänä piikkinä heti löylynheiton jälkeen, mutta jos ottaa löylyjä kauempana, kuuma höyry saavuttaa hartiat hitaammin, mutta pysyttelee paikallaan pidempään ja tuntuu siten tukalammalta.

Saunoin kahden ystävän kanssa, joten en voinut kuunnella mistä saunassa puhuttiin. Katselin joutessani saunamyssyjä: pellavainen hattu, josta roikkui kummallisia ulokkeita, neulottu myssy korvalappuineen ja mustat peruspipat. Järvivesi oli lämmennyt yhdellä asteella. Jos antoi katseen levätä Näsijärvessä näytti kesäillalta.

Kaupissa oli latupohjille jäänyt vielä lunta. Hiihtää ei tietenkään enää voisi.

Työhönpaluu mietityttää, varsinkin kun saa somesta lukea, miten työkaverit tekevät ylitöitä ja esitelmiä. Aion altistaa itseni pitkästä aikaa lääketieteelle, sillä osallistun perjantaina ja lauantaina alani koulutukseen. Pientä sydämentykytystä, vatsanpurua, ihon kutinaa, nenän tukkoisuutta ja hiotusta altistuksen ajatteleminen aiheuttaa.

Luen Sadie Jonesin romaania "Että rakkaus olisi totta". Kirja on erittäin viihdyttävä, mutta kuitenkin hyvin kirjoitettu. En ole unohtanut Alastalon saliakaan. Olen oppinut kirjasta kolme erinomaista haukkumasanaa: knääkkä, nääkänkottarainen ja kituspiikki. Näitä huutelen jatkossa vihamiehilleni. Alastalossa tarjoillaan toteja ja lasi on haettava salin pöydältä. Kilpi kuvaa hienosti, miten suomalainen tässä tilanteessa toimii, kuvausta riittää sivutolkulla, mutta lainaan siitä ihan pienen pätkän

"Täydeltä rintamalta heitä kohta nyt jo olikin kaksi miestä työssä vieretysten häärimässä pöydän edessä, ja oikeaan aikaan sillä Härkäniemi oli jo kävelemässä laattialla viemässä piippuansa nurkkahyllylle ja  Lahdenperä yskiskeli ryiskeli peräsohvalla rohkaistaakseen itsensä ennenkuin lähti liikkeelle ja myöskin Karjamaan Eenokilla oli jotain valmistuksia."

Inhoan kursailua. Kaikki vilkuilevat toisiaan, eikä kukaan jostain syystä haluaisi olla ensimmäinen, joka ottaa ruokaa tai kahvia pöydästä. Kun sitten yksi rohkaisee itsensä, oikaisee polvensa ja kävelee pöydän ääreen, niin muut tekevät sen kiireesti perässä. Ainoa paikka, jossa ei moista kursailua esiinny, on laivan buffet-pöytä, jonne kaikki ryntäävät toisiaan loitommalle tönien. Mutta siitä on tietty maksettu ja savulohi ja paisti saattaa loppua ennenkuin pöydän ääreen ehtii.

1 kommentti:

Timo Lampi kirjoitti...

Kyllä on sun kanssas menny vuorotteluvapaa nopsasti. :D

Kun jossain juhlissa tulee kutsu käydä pöytään, toimin moukkamaisesti ja huudan että; eläkeläiset ensteeks!