perjantai 24. huhtikuuta 2015

Tiina saa rollaattorin

Nukuin viime yön siskon perheen televisiohuoneessa, eikä uni oikein meinannut löytää sinne. Meni varmaan vanhasta tottumuksesta Tampereelle.

Kävelin eilen Espalla ja kurkistelin kahviloihin, joihin en uskaltanut poiketa, sillä kaikki asiakkaat istuivat siellä pyhävaatteissaan, kevyt päivetys kasvoillaan ja näyttivät pelottavilta. Tunsin oloni kotoisaksi vasta kun pääsin Kallioon.

Keskustelimme kirjoitusryhmässä kirjasarjoista ja kirjojen jatko-osista. Lapset pitivät aikoinaan kovasti "Pupu Tupuna"- kirjoista, joiden ääneen lukemista inhosimme. Kirjoilla oli mielikuvituksellisia nimiä kuten "Pupu Tupunan syntympäivä, "Pupu Tupuna lomalla" ja "Pupu Tupuna leikkipuistossa". Suunnittelimme kirjoittavamme sarjan jatkoksi kirjan "Pupu Tupuna kilon paloina".

Anni Polva kirjoitti aikoinaan suosittua nuortenkirjasarjaa, joka kertoi reippaasta Tiina- tyttösestä. Sarjaan kuuluivat mm. kirjat "Tiina aloittaa oppikoulun", "Tiinaa harmittaa" ja "Tiina seikkailee". Kirjoitusryhmäläiseni E on suunnitellut sarjaan jatko-osaa "Tiina saa rollaattorin".

Katsoin eilen venäläisen elokuvan Leviathan. On kiinnostavaa nähdä venäläistä nykyelokuvaa. En jaksa toistaa Muurmanskin tienoille sijoittuvan elokuvan juonta, mutta kyse on yksilön taistelusta valtakoneistoa vastaan, avioliitosta, lapsesta, korruptiosta, venäläisyydestä. Elokuvassa poliisi järjestää retken, jossa ammutaan maaliin ja ryypätään. Maalitauluina toimivat venäläiset presidentit, nykyisen kuva jätetään poliisin mukaan vielä seinälle kypsymään, sen aika tulee myöhemmin. Uutta Venäjää ovat uuden citymaasturit ja älypuhelimet, vanhaa säilykkeet ja ortodoksipapit. Naisen asema tuntuu olevan maassa toinen kuin meillä: nainen on hieman sivussa ahertava miehensä palvelija. Kuvaaja kuvaa toistumiseen mereen jääneitä laivanraatoja. Maisema näyttää jylhältä ja rappioromanttisen kauniilta. Varoituksen sana: Leviathan ei ole optimistinen elokuva, joten elokuvateatterista ei lähde ainakaan paremmalla mielellä kuin sinne on saapunut.

6 kommenttia:

Arttorius kirjoitti...

Onkohan jatkotarinassa Tiina päätynyt avioon mustasukkaisen, omistushaluisen ja sovinistisen Juhan kanssa vai tulikohan Tiina järkiinsä?

ketjukolaaja kirjoitti...

Kun kerran harrastat sitä venäläistä nykyelokuvaa, niin kenen muun ohjaajan venäläistä nykyelokuvaa olet nähnyt kuin tämän Zvjagintsevin? Teemalla esitettiin pari vuotta sitten hänen ohjaamansa elokuvat Paluu, Karkotus ja Jelena. Minusta vaikuttaa siltä kuin Zvjagintsev olisi Suomen virallinen venäläinen nykyohjaaja. Venäjällä varmaan tehdään aika paljon elokuvia.

Veela kirjoitti...

Minäkin luin Tiina-kirjat lapsena. Tiinan äiti oli äärettömän takakireä, se oli ahdistavaa, mutta kuului asiaan.

Tyttäreni Kaunomieli ei suostunut näitä lukemaan, vaan julisti 10-vuotiaana niiden olevan uskomatonta sontaa. Pisteitä siitä.

Eikös yksi kirja ollut "Tiina menee naimisiin"?

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Ketjukolaaja: en ikävä kyllä tunne venäläistä nykyelokuvaa kuin virallisen ohjaajan yhden elokuvan verran.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Veela: ainakin sellainen kappale on "Tiina on niin onnellinen, hän menee naimisiin".
Arttorius: pahoin pelkään, että Juhan kanssa Tiina avioituu ja joutuu pakenemaan turvakotiin.

Arttorius kirjoitti...

Rollaattorista kertovan teoksen väliin sijoittuu ainakin seuraavat teokset:

Tiina ja epäilevä Juha

Tiina karkaa turvakotiin

Tiina saa uuden identiteetin

* muuttaa *:aan

* ihastuu vihdoin Mattiin

* ja Matti muuttaa *:lle

Jne. Valitettavasti Tiina-kirjojen päähenkilön nimi muuttuu, joten vanhuuteenkin sijoittuva tarina täytyy nimetä uudestaan.