perjantai 17. huhtikuuta 2015

Pupi

Kun ei ole mitään mistä kirjoittaa, voi aina kirjoittaa siitä, ettei ole mitään kirjoitettavaa. Silloin yleensä tulee joku typerä pieni aihe mieleen.

Nykyään menen ravintoloihin syömään tai viinilasilliselle elokuvan jälkeen, joskus aikoinaan menin niihin juodakseni itseni humalaan ja solmiakseni kontakteja vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Tavoitteena oli tietysti pysyvän ihmissuhteen luominen. Opiskeluaikoina kävimme Henryn pubissa laulamassa.

Kuopiossa oli noihin aikoihin kaksi pubia: Henryn pubi ja Boat pub, joka vääntyi savolaisissa suissa puatti pupiksi. Ensisijainen paikka oli Henry, joka oli suurempi ja jossa kaikki kävivät. Asetuimme pyöreän pöydän ääreen istumaan ja tilasimme olutta ja jos olimme oikein rahoissamme spagettivuoat. Pieni kuuma kippo oli täytetty spagetilla ja jauhelihalla ja päällystetty juustolla. Sitten aloimme laulaa. Lauloimme Kari Peitsamoa ja Juicea ja kenties jotain muutakin, en ole varma.

Välillä toimimme koe-eläiminä erilaisissa lääkkeiden imeytymistutkimuksissa. Monet lääkeaineet erittyvät virtsaan, joten pissaa piti kerätä muoviseen kanisteriin. Pojilla oli Henryssä mukanaan pissakanisterit ja kun henkilökohtaisen astian tilavuus ei enää riittänyt, he vajuttivat osan kerättävästä virtsasta vessanpönttöön. Tutkimukseen osallistumisesta sai pienen palkkion.

Jos halusi vaihtaa pöytää, piti asiasta ilmoittaa tarjoilijalle, joka siirsi oluttuopin haluttuun kohteeseen. Minkäänlaista itsenäistä liikehdintää lasin kanssa ei sallittu.

Henryn pubissa ammuttiin joskus aikoinaan jotakuta ja siellä istui runoilija Pekka Kejonen, joka on sittemmin raitistunut. Mies on näköjään kirjoittanut mm. "Itsensä kokoiseksi kasvaminen on kutistumista" ja "Kaikki linnut lentävät mutta vain osalla ihmisistä on luonne" ja tietysti paljon muutakin.

Siihen aikaan pubeja vahtivat portsarit, joille piti antaa rahaa. He peittivät kevyesti pubin oven ja olisivat nostaneet minut ilmaan pelkällä pikkusormellaan. Jos antoi riittävästi juomarahaa (me emme antaneet), huusi portsari jonottajalle "Sinua odotetaankin täällä!". Jonossa värjötellessä luotiin ihmisuhteita ja tunnettiin suurta yhteenkuuluvuutta: vihattiin yhdessä jonon ohittajia ja portsareita. Joku organisoi Henryn boikotin portsarien mielivallan vuoksi. Boikotin aikana elo oli tylsää: ei ollut paikkaa, jossa laulaa ja syödä spagettivuokaa. Eikä saanut edes jonottaa.

Kuopiossa on edelleen samanniminen ravintola, mutta se ei ole missään nimessä enää sama, eikä se edes sijaitse samassa kiinteistössä.

Olen tainnut tästäkin aiheesta kirjoittaa jo aiemmin. Kierrätys on muotia.


3 kommenttia:

Marra kirjoitti...

Tämä oli mainio postaus. Niin hauskaa kuin kaikkea onkaan muistella, mutta onneksi ei tarvitse elää uudelleen :)

Timo Lampi kirjoitti...

Just tolleen se meni täällä Lahdessakin. Portsarille kun antoi lähtiessään rahaa tai sisäänpääsyä jonotellessa heilutteli hälle vitosen seteliä, otti portsari jonon ohi sisään.
Silloin pääsymaksua vastaan sai tiskiltä oluen ja lämpimän voileivän.

Heidi kirjoitti...

Ei ollut pääsymaksua, mutta setelin vilauttaminen olisi ollut hyödyksi.