lauantai 4. huhtikuuta 2015

Rääpäle

Kun kuivasin hiuksiani, tarttui toinen korvakoruni froteepyyhkeeseen. Muistin ajan, jolloin oli muotia käyttää näyttävää roikkuvaa korua vain toisessa korvassa. Koruja myytiin pareittain, jolloin toinen korvakoru jäi käyttämättä. Yleensä koru kuitenkin hävisi, joten oli käytännöllistä omistaa varakoru. Myöhemmin alkoivat nuoret miehet lävistää toisen korvalehtensä. Sillä, kumpaan korvalehteen renkaan pujotti oli merkitystä: toisella viestitettiin omaan sukupuoleen kohdistuvaa halua ja toisella mieltymystä huumeisiin. Myöhemmin myös vanhemmat miehet alkoivat koristautua yhdellä korvakorulla. Silloin oli nuorten miesten keksittävä jotain uutta, joten he pistivät renkaat molempiin korvalehtiinsä. Olen jo aiemmin tuonut esille teorian, jonka mukaan, siinä vaiheessa kun keski-ikäiset naiset omaksuvat jonkun uuden virtauksen, se on auttamattomasti ohi. Sama saattaa koskea osittain myös keski-ikäisiä miehiä.

Femmalla näytettiin koskettava dokumentti Astrid Lindgrenin lapsuudesta ja nuoruudesta. Dokumentissa on ilmeisesti vielä kaksi osaa. Ihmiselämä ei ole helppoa, sitä se ei ole ollut suositulla lastenkirjailijallakaan. Oli hauska ymmärtää, että Lindgrenin kirjojen hahmot löytyvät jossain muodossa hänen elämänvaiheistaan. Kirjailijat taitavat harvoin muovailla mitään ihan tyhjästä.

Sain yhteyden Airbnb majoittajaan niinkin vanhanaikaisella välineellä kuin puhelimella. Nainen vietti aikaansa jollain saarella nettiyhteyden ulkopuolella. Meillä on katto päämme päälle Dublinissa. Itseäni viisaampi taho tiesi Dublinin olevan hyvin kirjallinen kaupunki. Luin oppaita ja olen innostunut matkasta. Tai voisiko puhua matkasesta, sillä onhan aikaa melko vähän.

Kirjoituskurssilla keskusteltiin lyhytproosasta. Joku on nimennyt novellia lyhyemmän tekstin novelletiksi ja joku (muistaakseni Johanna Sinisalo) raapaleeksi. Eräs kurssilainen keksi uuden nimityksen lyhyille teksteillemme: rääpäle (tosi lyhyt ja ihan paska).

6 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Pentti Saarikoski: Kirje vaimolleni. Tuntenet, kirjoitettu Dublinissa. Minulla on patologinen rakkaussuhde Saarikoskeen. En ole tavannut, mutta olin sisätautimanuna samaan aikaan samassa sairaalassa, misä hän saavutti matkansa pään.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Jonathan Swift (mm. Gulliverin matkat), James Joyce (Olysses ja Dublinilaisia kertovat Dublinista), Yeats (runoja), Samuel Beckett (vaikeita näytelmiä), Bram Stoker (Dracula), Seamus Heaney (runoilija, asui myös Dublinissa), Oscar Wilde, sitten uudempia ja ehkä vähäisempiä Roddy Doyle, Christy Brown sieltä näyttää olevan myös naisten hömppää kirjoittava Maeve Binchy ja monet muut. Olen nähnyt Saarikosken haudan Valamossa, sinne on viety satoja kyniä, ei yhtään paperia.En ole lukenut Saarikoskelta kuin runoja.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Onko se kuitenkin retket eikä matkat?

Merja kirjoitti...

Ulysseksen suomensi Saarikoski ja se lienee syy hänen Dublin-rakkauteensa.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Näin on ja sittemmin Leevi lehto.

Unknown kirjoitti...

Ensin mummo, nyt sitten homo...
Mä tein itte hakaneulalla vasempaan korvaani kaks reikää 37 vuotta sitten. Vuoden sisällä tuli tehtyä neljä reikää lisää. Ensin koruina oli hopeisia nappeja joissa erivärisiä lasinpalasia. Nykyään pidän kolmessa alimmassa reijässä kultaisia renkaita. Ne oon teettänny kultaselpäälä. Juhliin saatan koristautua kaikilla kuudella renkaalla