sunnuntai 15. marraskuuta 2015

How are you today?

San Franciscon vaatekaupoissa on vaikea "vain katsella" sillä myyjät ovat kovin aktiivisia. Jos satut etsimään punaisen laukun hintalappua, myyjätär päättelee sinun pitävän punaisista laukuista ja kantaa eteesi kaikki liikkeen punaiset käsilaukut.

Ostin pojalle farkut. Puhelimeni muistiin oli kirjoitettu farkkujen merkki ja koko (mustat Levikset, malli 501, en tiedä ovatko ne halvempia Yhdysvalloissa, ainakaan niitä ei enää valmisteta siellä). Käännyin pipopäisen nuoren miehen puoleen ja hän kaivoikin oikean malliset ja kokoiset housut hyllystä ja ojensi ne minulle. Hän oli jo sitä ennen kysynyt vakiokysymyksen "How are you today?". Siihen ei kuulu vastata rehellisesti. Nyt mies ojensi kätensä, sanoi nimensä ja kysyi nimeäni.  Tartuin käteen ja sanoin Heidi.

Kassalla kysyttiin, kuka minua auttoi. En tietenkään muistanut nuoren rimppakinttuisen miehen nimeä. Esitellessä kiinnitin huomiota kaikkeen muuhun (ruskeaan silmillä roikkuvaan pipoon, tiukkalahkeisiin farkkuihin, ruskeisiin silmiin, kuivaan ohutsormiseen käteen). Kassamies kysyi, oliko miehellä pipo. Pipomies sai bonuksensa.

Kävin parissa vaatekaupassa venäläissyntyisen naiskollegan kanssa. Myyjä tyrkytti naiselle akryylistä villapaitaa, johon A sanoin "No". Myyjä näytti hämmentyneeltä. Olihan se suomalaisittain (tai venäläisittäin) ihan normaalia käytöstä, mutta amerikkalainen lisäisi perään ainakin "thank you". Myyjästä sen kuulosti luultavammin samalta, kuin asiakkaan reipas tokaisu "Haista paska".

6 kommenttia:

Marjatta Mentula kirjoitti...

Nämä kulttuurierot ovat aina mielenkiintoisia. Kiva Amerikka-sarja sinulla!

Minä kyllä sanon "No thanks" tai "No, I'm sorry"ja suomeksikin aina "Ei kiitos!". Se on varmaan tarttunut englannin opinnoista.

Nimen käyttö (toistuva hokeminen!)on myös juttu, jota suomalaiset eivät ole ennen niin paljon käyttäneet, mutta nykyään television ja muun globalisoitumisen myötä käyttävät yhä enemmän. Minä sain tästä nuorena opetuksen USA:ssa kun sanoin vain "you" enkä toisen nimeä. Poikakaveri moitti, että mikset sinä Marjaada sano hänen nimeään ja että minun tyylini on töykeää. Ei saa kysyä, mitä sinä tästä ajattelet, vaan mitä sinä Marjatta tästä ajattelet. Asia juuuttui päähän niin hyvin, etten ole sen jälkeen sanonut pelkkää huomenta, vaan huomenta X ja huomenta Y. ;)

Marjatta Mentula kirjoitti...

Auts, kirjoitinko minä äsken "Kiva Ameriikka-sarja sinulla" - minun piti kirjoittaa "Kiva Ameriikka-sarja sinulla HEIDI! Olinpa minä töykeä. Sorry Heidi!

Anonyymi kirjoitti...

Joku suomen kielen tutkija kirjoitti jossain joskus että etunimen käyttäminen tuossa yhteydessä on etäännyttävä tekijä suomalaisten välisessä kommunikoinnissa - eli siis jos ollaan oikein tuttuja ja läheisiä, sitä nimeä ei milloinkaan sanota. Itsekin asun ulkomailla ja tapa on tarttunut, ja kun käyn Suomessa, siskot huomauttelevat että kylläpä meitä nyt nimittelet koko ajan.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Olen huomannut, että se ärsyttää joitain ihmisiä ja tuntuu makeilulta.

Heidi kirjoitti...

Esimieheni aloittaa aina sähköpostiviestit: "Hyvä Heidi". Jostain syystä minulle tulee aina mieleen, että olen tehnyt jotain väärin.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Tuo aloitus on ilmeisesti vanhaa tyyliä, vielä arkaaisempi ja hienompi olisi "Parahin Heidi".