torstai 26. marraskuuta 2015

Lievää pahoinvointia

Herään aamuisin peiton alta kovin vaivalloisesti vaikka nousemiseen tarkoitetut raajani ja kehonhuollossa vahvistuneet syvät vatsalihakseni toimivat moitteettomasti. Tuntuu siltä, että päälleni on kasattu peiton lisäksi tekemättömiä lausuntoja, uusimattomia reseptejä, allekirjoittamattomia tekstejä (sähköisesti se on tehtävä!) ja vastaamattomia sähköposteja. Kroppani on jonkinlaisessa jatkuvassa hätätilassa.

En ehdi tehdä kaikkea vaikka olen alkanut tulla töihin yhä aikaisemmin, jättänyt kahvihetkiä väliin ja kattanut apean laitoskahvikupin tietokoneeni viereen. En halua hoputtaa potilaita, jotka tulevat suurin odotuksin tyköni. Tekisi toki mieli.

On vaikea seurata politiikkaa, sillä pääministerin puhe on alkanut ärsyttää minua kovin. Anteeksi vaan, mutta kun miehen naamakin saa aikaan lievän pahoinvoinnin. Vähän kuin kärsisi alkavasta vatsataudista ja tietäisi, että kohta pitää maata kittaamassa keltaista jaffaa, joka ei kuitenkaan pysy sisällä.

Eiköhän tässä valutettu teidän viattomiin sieluihinne riittävästi nettivihaa yhdelle päivälle. Menen maate, jotta jaksan anivarhain pitää silmäni auki ja löytää työpaikkani jostain tuolta pimeän rakennustyömaan keskeltä.


11 kommenttia:

Tita kirjoitti...

Kuulostaa tosi kamalalle. Lue itse tekstisi uudestaan ja mieti onko siinä enää mitään järkeä... Suomi ajetaan loppuun, hyvät ihmiset ajetaan loppuun... ei mitään järkeä!

Marjatta Mentula kirjoitti...

Tiedän tuon potilaana. Olen myös monesti kauhistellut ihmisten ymmärtämättömyyttä, jos ajat ovat vähänkään myöhässä, koska sehän on tulkittavissa vain niin, että lääkäri ei ole hoputtanut.
Empaattisia ajatuksia täältä potilaspuolelta!

Kun saat kirjasi valmiiksi, niin täällä ilmoittautuu yksi, joka hankkii sen ensi tilassa.

Anonyymi kirjoitti...

Voipa tuon joku kokea nettivihaksi, minä en. Havaittavissa tarkkaa ajankuvaa: ainakin inhottavan digitalisaation ja kaamoksen osalta. Valitettavan tarkkaa myös pääministerin osalta, josta samaisena päivänä HS pääkirjoitustoimittaja laukoi myös melko riipaisevasti. Ajat ovat kertakaikkisen marraskuiset, kun Finlandiapalkitun kirjan sisältökin tuntuu jäävän sivurooliin, kun kirjailijan hätähuuto maan politiikasta palkintojenjakotilaisuudessa oli niin vaikuttava.

Mutta tehokkaan täsmäelämän resepteihin: kahvin vaihtaminen vihreään teehen auttaa lähes ehjien sukkien lailla.

Partapappa kirjoitti...

Kun yhteen suuntaan kumarrat, niin toiseen pyllistät.
Olen Titan kanssa täysin samaa mieltä. Nimim. burnoutin läpikäynyt, entinen kaiken annan työlle työntekijä.
Tarttee vaan opetella vokaaleista toinen ja kolmas ja opetella sanomaan ne peräkkäin. :)

ketjukolaaja kirjoitti...

Minulla on ollut vatsa kipeänä jo muutaman päivän. En tullut ajatelleeksi, että se johtuisi pääministeristä. Olen itse tuuminut, että olenkohan juonut liian vähän ja on päässyt suolisto kuivumaan? No, onneksi on viikonloppu koittamassa. Pitää tosin vielä imuroida.

Heidi kirjoitti...

Kaikki johtuu pääministeristä!

Tuntuu, että kerjään myötätuntoa valittamalla. Te ette edes tiedä millainen olen. Saatan olla ihmishirviö. Saatan teeskennellä empaattista ja sympaattista.

Heidi kirjoitti...

Marjatta: julkaisukynnyksen ylittäminen tuntuu epätodennäköiseltä.

Aulisko kirjoitti...

Sisareni totesi kerran tiukkailmeisen päivystyslääkärin vastaanotolla "et ole tainnut saada nukkua viimeaikoina". Lääkärille tuli kyyneleet silmiin. Minä laitoin ammattikunnan ykkössuosikkilistalleni. Siellä olivat jo ennestään hammaslääkäri, siivooja ja poliisi.

mimiplato kirjoitti...

No et sä kovin kamala ihminen voi olla!
Tee kirjastas omakustanne...
Yksi kuusivuotias lapsi kirjoitti kirjan, sitä painettiin muistaakseni 40 kipaletta. Hän teki siitä myös laulun ja hänellä on jo kaksi uutta kirjan aihetta.

http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2015/11/21/uusi-kirja-jo-suunnitteilla---tuotoilla-harry-potter--puistoon-tai-legolandiaan

http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2015/11/21/viisivuotiaasta-lahtelaistytosta-esikoiskirjailija---katso-video-jossa-han-esittaa-saveltamansa-laulun

Anonyymi kirjoitti...

Mitä sitä kustantajia kerjää! Niinkuin mimiplato kirjoitti, tee omakustanne.
Itse tein koko kirjan painamiseen asti eli lähetin/latasin sen koneeltani suoraan painoon. Yksi kirja sadasta on minulla; loput myin tai annoin läheisilleni.

Koko homma oli tosi mielenkiintoinen prosessi.

Heidi kirjoitti...

En taida kuitenkaan tehdä omakustannetta. Harkitsen sitten myöhemmin (kun muu ei onnistu) netissä julkaisemista.