perjantai 13. marraskuuta 2015

Mun, sun San Francisco




 


Varoitus: sisältää epäloogista tieteellisesti epäpätevää tekstiä.

Palasin eilen Suomeen matkustettuani vuorokauden verran: ensin autolla San Franciscon lentoasemalle, sitten lensin taivaiden halki kymmenen tuntia ahdettuna metallilieriöön (miksi se kulkee Islannin yli, eikö löydy suorempaa reittiä?), tuon kidutuksen jälkeen neljä tuntia haahuilua Kööpenhaminan lentoasemalla, sieltä Helsinkiin toisessa metalliputkessa ja lopulta bussilla Tampereelle.

En lopultakaan ehtinyt viikossa sopeutua kymmenen tunnin aikaeroon, joten heräsin ilman herätystä klo 8.30.

Innoistuin eilen siinä määrin matkalaukun jälleennäkemisestä, että unohdin lentolaukkuni hihnan viereen ja kävelin polleasti ulos yhtä laukkua vetäen. Unohtuneen laukun hakeminen oli hankalaa, sillä tullin läpi saa jostain syystä kulkea vain yhteen suuntaan.

SAS uusii koneitaan, joka onkin ihan järkevää. Koneen vessan seinää oli korjailtu teipillä ja elokuvat alkoivat siitä, mihin edellinen katsoja oli ne jättänyt. Katsoin ensin elokuvan lopun ja sen jälkeen alun. Toivottavasti koneiden moottorit ovat paremmassa kunnossa.

Välillä Helsinki Kööpenhamina viereeni istui kookas vanhalta viinalta ja tupakalta haiseva mies, joka nosti heti alkuun välillämme olleen käsinojan ja varasti puolet yksityisestä tilastani.

San Franciscon matkan tarkoitus ei ollut turistillinen, mutta ehdin nähdä hieman kaupunkiakin. En suosittele matkustamaan San Franciscoon kukka hiuksissaan, dollareitakin tarvitaan. Nuori taksikuski kertoi, että kaupungin ovat vallanneet IT-miljönäärit. Nainen maksoi kimppakämpän huoneesta 1400 dollaria kuukaudessa.

Haight Street, jossa hipit asustivat joidenkin ihailemalla 60-luvulla, on kaupallistunut. Toki siellä mainostetaan lääkkeellistä marihuanaa (laillista), sieltä voi ostaa luomuruokaa, hippikamaa ja kadun varrelta löytyy söpöjä vintage-myymälöitä. Seudulla asuivat (silloin kun kaikki oli halvempaa) mm. Jimi Hendrix, Janis Joplin ja Joni Mitchell.

Näin Haight streetillä hippimummon.

Väitetään, ettei Amerikassa voi kävellä. San Franciscossa on leveät jalkakäytävät ja Market streetillä (vastaisi Mannerheimintietä) pyörätiet. Julkinen liikenne pelaa hyvin ja vähätuloisen kuukausikortti maksaa vain 25 dollaria. Bussissa kuulutetaan englanniksi, kiinaksi ja espanjaksi.

Hienoilla ostoskaduilla nukkuu ihmisä peittojen alla, eikä ilma ole aina leppoisa (nyt yöllä oli alle kymmenen astetta). Annoin dollarin miehelle, joka soitti viinipulloja, ämpäreitä ja polkupyörää. Mies tyrkytti rumpupalikoita ja kysyi peruskysymyksen "Where do you come from?".

Pidän amerikkalaisesta ystävällisyydestä, olkoon se sitten aitoa tai ei. Aamiaistarjoilija sanoo "You have a beautiful dress. I love your dress." Hississä mies toteaa ystävällisesti "You look nice." Mies sanoo perään jotain muutakin, jota en ymmärrä, toivottavasti jotain kilttiä. Lähi Starbuck-kahvilassa neljä miestä puhuu elokuvan tekemisestä. Kuusikymppisen miehen villapaitaa koristaa vaaleanpunainen rintanappi, jossa lukee "I'm gay".

Kongressi oli hyvin järjestetty. Luennot erinomaisia.

Palaan kanavalle.



5 kommenttia:

Tuulatäti kirjoitti...

Kyllä on maailma kummaksi mennyt. Turkish Airlinesin koneessa on turistiluokassa tilaa heilutella jalkojaan ja saa leveänkin takamuksen mahtumaan. Lentokoneet ovat uusia. Saat itse valita elokuvan (joka alkaa ihan alusta ja päättyy loppuun), musiikkia tai muuta viihdettä tai voit pelata pelejä kuvaruudulla. Ruoka on lentokoneruoaksi hyvää ja sitä sekä kaikkia juomia - myös alkoholia - saa valintansa mukaan ilman mitään lisämaksuja. Henkilökunta on ystävällistä ja puhuu hyvää englantia. Ainoa haitta on kännissä kailottavat suomalaiset, joista aina jollakulla on tarve jonottaa vessaan?!?

Heidi kirjoitti...

Osa suomalaisista "joutui" palaamaan Turkish Airlainilla Istanbulin kautta, sillä Lufthansan lento oli peruttu. Olen kuulluut kyseistä lentoyhtiötä kehuttavan.

ketjukolaaja kirjoitti...

Kerro vielä lissee matkastasi.

Anonyymi kirjoitti...

Hetkinen: eikö sinun olisi pitänyt vain laskea se käsinoja takaisin paikoilleen?? Ihan törkeä temppu mieheltä. Itse en ole Pohjois-Amerikassa käynytkään, mutta mies matkustaa siellä paljon hänkin kongressien merkeissä (oli juuri tällä viikolla San Franciscossa!) ja sanoo samaa, että ihmisten ystävällisyys, oli se sitten aitoa tai ei, pistää silmään ja korvaan. Kaikki saavat kaupoissa "erityiskohtelua".

Turkish Airlineshan taitaakin olla yksi korkeimmalle rankatuista lentoyhtiöistä. Siitä kuulee vain kehuja. Suomalaisilla on tietenkin aina tarve vessaan kun juopottelevat aina ja kaikkialla, olivatpa sitten Suomessa, ulkomailla, maassa tai ilmassa.

pääjalkainen kirjoitti...

Kiitos! Melkein kuin olisi hetken aikaa ollut itsekin siellä.