tiistai 23. toukokuuta 2017

Kirjan kolme elämää

Pistäydyin divarissa ja satuin vilkaisemaan uutuushyllyä. Käyn usein vilkaisemassa sitä, sillä se on minun karkkihyllyni. Siitä pitäisi pysyä erossa.

Ostin esikoiskirjaseminaaria varten Olavi Koistisen romaanin "Mies joka laski miljardiin" kahdellatoista eurolla. Elokuun alkuun mennessä pitäisi kahlata läpi yhdeksän esikoiskirjaa. Olen lukenut kirjalistalta Riina Paasosen ja Minna Rytisalon (Lempi oli lukupiirikirjamme) teokset.  V sanoi Rytisalon romaanista, ettei jaksa lukea vastenmielisistä ihmisistä, jotka tekevät vääriä valintoja. Romaani sai Hesarin esikoiskirjapalkinnon.

Myyjä kertoi, että 2016 julkaistut teokset on alennettu kellarikerrokseen. Sillä mitättömällä matkalla kirjojen  hinta putoaa alle puoleen. "Ei saa mennä ulos saunaiholla" maksoi viisi euroa. En ostanut.

Muovisiin laatikoihin kasatut kirjat maksoivat enää kaksi euroa. Uutuuskirja ei ole häävi sijoituskohde.

Kuuntelen usein kun asiakkaat tarjoavat mummon Laila Hietamiehiä divariin. Eivät ne kelpaa. Ei kelpaa minunkaan kirjani enää ensi vuonna, jollei joku ihme tapahdu.

Kirjakauppojen ja divarien jälkeen jatkuu kirjan kolmas elämä kirjastoissa kunnes painotuote haudataan varastokirjastoon tai myydään kirjaston poistomyynnissä.


7 kommenttia:

Elämää Onnenpähkinässä kirjoitti...

Kodeissa kirjahyllyjäkään ei juuri enää ole, edes matkamuistorihkamilla täytettynä, joten ei ole kirjoillekaan paikkaa. Valitettava muutos tämä kirjojen arvostuksen puute.

Hoo Moilanen kirjoitti...

Kirjojen arvoa ei onneksi voi laskea rahassa. Uskon kyllä, että tuntee olosa hetkellisesti halvaksi, kun monien kuukausien - ellei jopa vuosien - työ hinnoitellaan pölyiseen laariin muutaman euron arvoiseksi.

Kirjahyllyt pitäisi kieltää kodeista, joissa ei ole kirjoja. Iittalan kipot ja muut vaasit sun muut valokuvat ym. ovat väärässä paikassa kirjahyllyssä. Prkl.

ketjukolaaja kirjoitti...

Jos ostelee kotiinsa kirjoja, niitä kertyy niin paljon, ettei ne mahdu hyllyyn. Sitten niitä pitää viedä johonkin kierrätykseen. Onko se sitten miten mones elämä kirjalle?

Minä lainaan enimmäkseen kirjoja, jotka pitää hakea kirjaston varastosta. Hakisin kyllä itse, jos saisin hakea, nyt käy tätit hakemassa. Saavat hissijumppaa. Olen varmaan niin jämähtänyt jonnekin 1970-luvulle, että en oikein osaa edes lukea tämän päivän maailmasta. Mutta näyttää noita uutuuksien lukijoita löytyvän.

Anonyymi kirjoitti...

Sähköiset kirjat ovat pitkälti korvanneet paperikirjat, itse en ainakaan juuri osta muita kuin e-kirjoja. Saat heti haluamasi kirjan laitteelle, eikä tarvitse täyttää pölyisiä kirjahyllyjä jo luetuilla kirjoilla. Sama tuote, helpompi pakkaus.

Niina kirjoitti...

Sängyssä ennen nukahtamista pitää lukea oikeaa kirjaa. Se on oikea Nautinto ❤
Miten monta kertaa heräänkään yöllä siihen, että olen nukahtanut kirja kädessä. Eikä syynä ole tylsä kirja, vaan se, ettei malta lopettaa ajoissa lukemista.

Heidi kirjoitti...

Pidän kirjasta ihan esineenä. Kirjoille käy todennäköisesti kuin LP-levyille, joita tietyt ihmiset keräävät vaikka musiikkia saa helpommin muualta.

Timo Lampi kirjoitti...

Neljäs elämä tulee kun sun kirjan ottaa kirjahyllystä uudelleen luettavaksi, niinkuin Veikko Huovisen kirja "kylän koirat", jonka olen lukenut vuosittain, nyt jo 21 kertaa...