Koskenkorvapullot matkustavat

Istun junassa, joka lähtee toivottavasti pian Tampereelle. Saan jostain syystä aina paikan, jonka takana on vaunun seinä, joten tuolia ei saa rennompaan asentoon. Tässä keikun etukenossa parin tunnin ajan.

Blogisähköpostini oli taas kerran täyttynyt viesteistä, joissa luvataan helppoa laihtumista. Jos joku asia on helppo saavuttaa, se ei ole totta.

Nyt juna lähti ja kuulutettiin kolmella kielellä, ettei saa juoda omia alkoholijuomia. Kenen juomia saa juoda?

Tallinnan satamassa näin kun bussikuskit latasivat tavaratilat täyteen olutta, lonkeroa ja muita alkoholijuomia. Osa juomista on ainakin nimen perusteella suomalaisia. Ne siis kuljetetaan Viroon, josta suomalaiset käyvät ne ostamassa ja kuljettavat takaisin Suomeen. Laivaan ajavien henkilöautojen perät viistivät maata alkoholin painosta. Olisi kiva tietää paljonko laivassa kuljetetun alkoholin tilavuus on ja mitä järkeä tuossa edestakaisessa rahtaamisessa on.

Vietin pari päivää Vihula-nimisessä paikassa jossain päin Viroa. Majoitustilat ja ravintola oli pykätty kartanoon ja sen piharakennuksiin. Kartanossa tarjoiltiin erinomaista ruokaa, eikä siellä ollut onneksi paljonkaan tekemistä. Kävelimme kauniin luontopolun, kävimme toisessa kartanossa, saunassa, kasvohoidossa eikä paljon muuta. Kosmetologilla ja minulla ei ollut hääviä yhteistä kieltä. Kun nainen painoi kasvoilleni märän froteepyyhkeen, luulin että hän yrittää murhata minut. Nainen jätti onneksi minulle pienen hengitysaukon.

Ostin Tallinnasta kahdet kengät. Jotkut villiintyivät lankakaupassa. Ostamisesta tuli vähän huono omatunto.