Juha Hurme asteli kirjamessujen lavalle kuin olisi menossa tunturiin patikoimaan. Mukanaan hän raahasi reppua, johon olisi mahtunut viikon muonat, vaatteet, makuupussi ja Trangia-keitin. Kirjailija keskusteli kirjastaan Niemi tietokirjailija Teemu Keskisarjan kanssa (Wikipedia kertoo, että Keskisarja on Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentti). Keskustelu käsitteli unohdettuja suomalaisia suurmiehiä. Kun Hurme sanoi jotain, puhkesi yleisö spontaaneihin taputuksiin. Hurme vaikutti jotenkin hämmentyneeltä saamistaan suosionosoituksista.
Juha Hurmeesta ollaan tekemässä jonkinlaista messiasta tai vähintään kirjallisuuden ja teatterin rock-staraa. Luin, että mies esiintyi messuilla seitsemän kertaa vaikka olisi kertomansa mukaan ollut mielummin teatterikoululaisten kanssa Suomi 100 000 iltamakiertueella. Kirjoitusystäväni sanoi, että Hurme täyttää Jouko Turkan jättämää tyhjiötä. Jouko Turkka oli myös vihattu henkilö, sitä Juha Hurme ei ole. Isäni kutsui Turkkaa joulukuusenvihaajaksi, sillä Turkka oli jossain kirjoituksessaan kirjoittanut ilkeästi rakkaasta kuusipuustamme.
Kirjailija Juha Hurme sanoi kirjansa olevan hölötystä. Eivät ne todellakaan ole perinteisiä romaaneja vaan vaikuttavat enemmänkin Hurmeen ajatuksilta jotka on sijoitettu jonkinlaiseen pakolliseen juoneen. Niemeä en ole lukenut, Nyljetyt ajatukset kyllä.
Kirjamessut on sekava ja stressaava tapahtuma vaikka facebook -päivitysten perusteella kaikilla tuntui olevan hauskaa. Join kuohuviiniä toisen esikoiskirjailijan kanssa, ostin yhden ainoan kirjan (Rosa Liksom Everstinna), kuuntelin keskustelun sananvapaudesta ja 20 min edellä mainittua Juha Hurmeen ja Teemu Keskisarjan jutustelua (jouduin kiirehtimään Tampereen junaan) ja käväisin Sanaston osastolla.
Sanasto maksaa kirjailijoille kirjastolainauksista ja halusin tietää paljonko rahaa saan. Sanasto-mies pyysi henkilötodistuksen, tuijotti aikansa läppäriään ja kirjoitti paperilapulle summan, jonka taittoi piiloon ja ojensi minulle ja sanoi "Tämä on bruttosumma, tästä menee vielä verot". Voin paljastaa teille suuren salaisuuden, saan 701,40 e, jota valtio vielä verottaa. On olemassa EU-uhka, että jatkossa osa summasta menisi kustantajalle.
Kotimatkalla luin Suomen kuvalehdestä, että päästäisen aivot pienenevät talvella 20-30%. Epäilen, että minulle käy samoin.
5 kommenttia:
Juha Hurme on niin symppiksen oloinen tyyppi, että ei ole ihme, että häntä tullaan kuuntelemaan sankoin joukoin.
Massatapahtumien suhteen saa aina arpoa etukäteen, että kumpikohan tulee voittamaan: tapahtuman anti vai kaiken yltäkylläisyyden aiheuttama uupumus. (Erityisherkkänä harvemmin osallistun. Sinä et taida uskoa erityisherkkyyteen? ;)
Ei minusta vaikuta, että sinulle olisi käymässä kuten päästäiselle talvella;) Jätin kirjamessut väliin. Ei ihan riittänyt kiinnostus ohjelmaan ja lisäksi on tullut Helsingissä rampattua liikaa viime aikoina.
Totta mitä sanot Hurmeesta, selvästi on ollut jokin tyhjiö suomalaisessa kulttuuri/teatteri/kirjallisuuselämässä täytettävänä. Hänelle sen suo hyvin, helpompi ottaa vastaan kuin Jouko Turkka, jonka nerous hipoi selvemmin toista rajaa. Olen pitänyt Teemu Keskisarjan Suomen historiaa käsittelevistä teoksista, mutta menettänyt vähän makuani häneen jotenkin aggressiivisen esiintymisen takia. Varsinkin se näkyi TV:ssä ohjelmassa, jossa hän toimittajan kanssa kävi Viipurissa ja käyttäytyi törkeästi tätä kohtaan. Hyi.
Hurme on symppis, mutta Turkkakin on kirjoittanut loistavia kirjoja joskus aikoinaan. Tästä postuumisti julkaistusta en tiedä.
Uskonhan minä, se herkkyyddn määrä lienee jana, missä kohtaa herkkyys on sitten erityistä, sitä en tiedä. Se on kuitenkin ominaisuus, ei sairaus.
Sensorinen herkkyys on termi, jonka moni mieltää mielekkäämpänä. Eikä se olekaan sairaus! Erityisherkkä on sitä paitsi huono käännös ilmauksesta "highly sensitive".
Lähetä kommentti