perjantai 23. maaliskuuta 2018

Rakastavalla ystävällisyydellä

Kerttu heräsi puoli kuudelta. Käydessään hiekka-astiallaan hän pöyhii hiekkaa hartaasti ja sen jälkeen kuopii lattiaa vielä viereisessä huoneessakin ja valittaa ääneen. Jatkaa tyytymätöntä vinkunaa kunnes herään ja hän taas käy nukkumaan.

Tampereen hotellit olivat tällä viikolla täyteen buukatut, joten minulla on vieras. Eilen illalla L kävi iltatilaisuudessa, joka oli järjestetty Manse-rock hengessä. Sanoin, että ole niin myöhään kuin viihdyt kunhan et tuo ketään tänne jatkoille. L tuli ennen kymmentä. Olemme tunteneet L:n kanssa viisikymmentä vuotta. En ole enää tottunut siihen, että joku lukee aamiaispöydässä aamun otsikoita. L on kovin vaivaton vieras, eikä tarvitse kuin aamukahvin.

Kommentoin vielä tapaus A. Louhimiestä sen verran, että asiaan paremmin perehdyttyäni pidän miehen toimintaa törkeänä. Ehkä saamme lopulta paremman maailman (tai voisimme aloittaa ihan lähipiiristä), jossa ketään ei kiusata, ehkä emme.

Luin erään bloggarin meditaatioharrastuksesta (Loving kindness) ja kuuntelin aiheeseen liittyvät Youtube-jutun. En osaa sanoa mikä siinä yksinkertaisessa tekstissä tällaista kyynikkoa ihan pikkuisen itketti. Jonkinlainen henkisyyden tarve piilee kovimmankin kuoren alla. Suosittelen Louhimiehelle.

2 kommenttia:

Leena Laurila kirjoitti...

Kerttu-kissa muistuttaa aamukäytökseltään meidän rakasta Dora-rouvaa, nyt jo edesmennyttä karkeakarvaista mäyräkoiraa. Se myös aloitti ravaamisen lukaalissa aamuhämärissä ja herkkäuninen emäntä ainakin oli nopeasti lopullisesti hereillä. Kun koko porukka oli saatu jalkeille, se vetäytyi ansaitulle levolle koriinsa, jossa se venytteli nautinnollisesti.

Anonyymi kirjoitti...

On tainnut Louhimies harrastaa monenlaista meditaatiota viime päivinä. Oli niin nöyrää poikaa Jussien jaossa!