Kävin eilen lämmittelemässä Työviksessä (asuntoni on p-leen kylmä). Eino Salmelaisen näyttämöllä esitettiin Veikko Nuutisen kirjoittama ja Milko Lehdon ohjaama Pasi was here. Näytelmässä palataan 35-vuotiaan Hemmon lapsuuteen ja nuoruuteen Savonlinnalaisessa lähiössä. Näytelmä oli jonkinlainen sukupolvikokemus ja nauratti eniten ensimmäistä tietokonepelisukupolvea ja Pantera-faneja. Nauratti se minuakin vaikka en ole Panteraa kuunnellut.
Pidin kovasti Tuukka Huttusen Pasista ja Tommi Raitalehdon tarhatäti Sinikka Pillukka Pallukka Pollukka oli mahtava. Sinikan peitellyn agressiivinen lastenhoito oli riemastuttavaa katsottavaa. Tuli mieleen, että lapset ovat lopulta meidän hullujen aikuisten armoilla. Muutenkin näyttelijät pärjäsivät hyvin ja yleisö tykkäsi. Lopun tunteellisemmat osat olivat ehkä näytelmän heikointa antia, eikä loppu minua oiken koskettanut.
Pasin ja Hemmon ystävyys oli kuvattu suurella lämmöllä. Näiden nuorten ihmisten elämästä löytynee jokaiselle samaistumiskohtia. Miten tärkeää olikaan olla samanlainen kuin muut. Minäkin olisin halunnut, että joulupöydässä luettaisiin jouluevankeliumi kun kaverillakin niin tehtiin. Niin ja miksi äitini ei koskaan käskenyt pukea villahousuja, miksei.
Kannatti katsoa ja teatterissa oli lämpimämpää kuin kotona. Saituuksissani jätin ulkovaatteeni ilmaiseen naulakkoon, enkä näytelmän jälkeen pakkaseen lähtiessäni löytänyt rukkasiani sieltä mihin olin ne jättänyt. Löytyivät ne kuitenkin lopulta, mutta eivät narikasta vaan teatterin aulan pöydältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti