Eilisessä kirjoitusryhmässä puitiin käsikirjoitustani. Ajatella, että kaikki jaksoivat lukea koko paskan, eivätkä pitäneet sitä kuitenkaan paskana. Sain paljon kehuja, mutta kritiikkiä myös ja järkeviä korjausehdotuksia. Ostin kirjoitusryhmään karkkipussin, mutta en uskaltanut avata sitä ja jakaa sen sisältöä, etteivät opettaja ja kurssilaiset pitäisi tarjoamustani lahjontana. Näiden asioiden kanssa kannattaa olla tarkkana.
Opettaja sanoi, että voisin olla rohkeampikin (kirjoittamisessa siis). Illalla kotona tapaamisen jälkeen sain monta hyvää ideaa. En enää muista niitä.
Käsikirjoituksellani ei ole nimeä. Ehdotin nimeä, jonka ymmärtämiseksi lukija kuulemma tarvitsee googlea. Ryhmäläiset ehdottivat nimen suomalaista käännöstä, joka alkaa Ei saa ... Voisin profiloitua kirjoittajaksi, jonka romaanien nimet alkavat toistuvasti sanoilla Ei saa. Sehän sopisi hyvin, olen tottunut kieltämään kaiken, mistä ihmiset pitävät kuten tupakan, oluen ja rasvaiset juustot.
Työhuoneeni alla tehdään remonttia. Tänään ne vissiin porasivat kattoa, joten sanelu oli pakko välillä keskeyttää helvetillisen metelin vuoksi. Remontti kestää enää vaivaiset kolme viikkoa.
2 kommenttia:
Olisi aivan mahtavaa profiloitumista tuo Ei saa! Kannatan.
Hörähdin ääneen Ei saa -sarjan idealle.
Lähetä kommentti