Yritin eilen päästä Amos Rex -museoon, joka oli kuitenkin suljettu tiistaisin. Tiistaisin! Museoiden kuuluu olla kiinni maanantaisin.
Suunnistin siis HAM:iin katsomaan Gilbert & George näyttelyä, josta käytetään suurellista ironista nimeä The Major Exhibition. Papparaiset rakastuivat kuvanveistokurssilla 1967 ja ovat tehneet siitä lähtien taidetta yhdessä. Miehet ovat kuin Hitchcock, joka vilahti omissa filmeissään. Gilbert ja George esiintyvät melkein kaikissa näyttelyn teoksissa, välillä housut nilkoissa.
Teoksista tulee jotenkin mieleen joulu, sellaisena kuin arvelisin sitä brittihalpakaupan mainoksissa tarjottavan. Kiiltäväpintaista, räikeää, paljon tekstiä, mustaa, vihreää ja punaista. Symppaan näitä miehiä ilmiöinä, mutta en erityisemmin välittänyt heidän teoksistaan.
Ravittuani itseäni pastalla, käväisin vielä Helsinki Contemporary galleriassa Bulevardilla (Bulevardi 10 on helppo löytää) katsomassa Emma Ainalan teinityttöjen maailmaa kuvaavia maalauksia. Hesarissa niitä mainitaan tyttöyskuviksi, monta tyttöä ahtautuu samaan huoneeseen pehmolelujen, pitsanpalojen, limsatölkkien ja kännyköiden kanssa. Kaikki on pastelliväristä tai mustaa, töhryistä, samalla söpöä ja jotenkin pelottavaa.
Design museossa oli esillä Josef Frankin töitä. Museon kahvilassa ulkomaalainen mies sanoi "Helsinki is the most beautiful city in Europe", ei ollut raukka vissiin käynyt Tampereella.
Söin A:n kanssa, kävimme viinilasillisella pubissa rautatieaseman lähellä, jonka edullinen asiakasomistajatarjous oli 24 cl valkkaria. Juoksin 18.49 junaan ja ehdin. Konduktööri oli taas jonkin sortin huumorimies. En tarvitse konduktöörihuumoria, minulle riitäisivät selkeät informatiiviset kuulutukset.
Yritin vielä illalla kotona syödä, sillä aamulla en saanut nauttia ravintoa vatsalaukun tähystyksen vuoksi.
Gastroskopiatutkimuksessa purtavakseni annettiin muovinen kappale, jossa oli skopialetkun mentävä aukko. Kävin kyljelleni ja lääkäri tunki skoopin vatsalaukkuuni ja vähän matkaa ohutsuoleeni sekä nappasi rutiinibiopsiat. Syöpää ei kuulemma näkynyt. Otin kotona tuntia ennen tutkimusta 2 mg diapamia ja pelkäsin tabletin näkyvän skopiassa (itselääkintää ei mitenkään suositella, kollegani A ehdotti esilääkkeeksi jotain kirkasta viinaa, joka ei häiritse näkymää, en toteuttanut), joten olin melkolailla rauhallinen ja tutkimus oli ehkä yllättävänkin helppo varsinkin kun se kesti vaivaiset viisi minuuttia. Kotiin tultuani olin niin väsynyt jännittämisestä, huonosti nukutusta yöstä ja rauhottavasta lääkkeestä, että nukuin pari tuntia.
Elämään kuuluvat pelottavatkin hetket kuten inssiajo, hiihtohissin pyydystäminen, pääsykokeet, poikaystävän suvun tapaaminen ja gastroskopia.
8 kommenttia:
Huh ja hei, mainio uutinen, nyt kannattaa levätä ja kiittää Jumalaasi, jos sulla semmonen on. :)
Minulla sama tunnelma Gilbert & Georgesta. Sympaattisia, mutta heidän teoksensa eivät kyllä inspiroineet tippaakaan. Inhottavia räikeitä värejä. Jätti kylmäksi. En paljon odottanutkaan - meillä sama tilanne ensin yritys Amox Rexiin, oli sunnuntai, pitkä jono, vaihdoimme kohdetta - mutta vähän enemmän kuitenkin.
Aika iso pettymys minulle oli David Hockney Taidehallissa. Löysin eka kertaa taiteilijan kirjaston kirjan välityksellä viime kesänä ja olin intona, kun huomasin että hänen töistään tulee näyttely. Näyttely oli vaatimaton, vain muutama maalaus, eniten piirroksia ja grafiikkaa eikä yhtään niistä hienoimmista maalauksista. Ilmeisesti hän on hyvin kallis. Äskettäin uutisoitiin, että hänen työstään oli maksettu korkein hinta ikinä jossain kansainvälisessä huutokaupassa.
Taidehalli olisi ollut parempi valinta kuin HAM.
Luin kolme kertaa, että "raavittuani itseäni pastalla.." ja pohdin että mikä uusi sanonta tämä tällainen on, tarttis varmaan käydä ihmisten ilmoilla useammin. Ilmeisesti ainakin optikolla voisin käydä. Ja Amos Rex houkuttelee, lastenvaunujen kanssa voi kuulemma kiilata jonon ohi.
Minä kävin myös jokin aika sitten katsomassa G & G:n työt. En kostunut paljon mitään, kun katselin töitä tauluina esteettisestä näkövinkkelistä. Luin jälkeenpäin sen pienen esittelyvihkosen ja aloin vasta sitten tajuta, että tärkeintä noissa töissä on yhteiskunnallinen sanoma ja että olisi pitänyt lukea ne pikkutekstit tarkkaan.
Lipputöistä tuli tosiaan joulu mieleen, krääsäjoulu.
Minun makuuni parhaita töitä on Helsingissä usein Valokuvataiteen museolla Kaapelitehtaalla.
Tiistaina eivät lastevaunutkaan olisi auttaneet.
Ei munkaan ohutsuolisyöpä gastroskopiassa näkynyt, eikä perstähyilyssä.
Ohutsuolen alku näkyy gastroskopiassa, jos sitä haluaa tutkia pitää tehdä kapseliendoskopia.
Lähetä kommentti