Olen tällä viikolla kuunnellut kaksi (erinomaista) erikoistuvan lääkärin pitämää esitelmää. Molemmissa on ollut kuitenkin yksi paha vika, ne ovat olleet liian pitkiä. Neuvon kaikkia koe-esittämään esitelmän kissalle. Samalla kun esityksen pituus tulee mitattua, realisoituu myös se miten vähän juttu tuota luontokappaletta kiinnostaa.
Piilevä raudanpuute on uusin muotisairaus, joka näyttää nyt syrjäyttävän laboratoriokokeissa näkymättömän kilpirauhasvajatoiminnan. Muotisairauksille ovat tyypillisiä laajat oireet, joista lähes jokainen kärsii silloin tällöin. Raudanpuutteesta löytyy asiallinen juttu Hesarin nettisivuilta.
Ai niin, nyt on torstai, mieleen tulee lähinnä John Steibeckin veijarimainen romaani Torstai on toivoa täynnä. Jos joku päivä on toivoa täynnä, niin ilman muuta se on torstai tai perjantai.
6 kommenttia:
Minulle opetettiin viikonpäiviä ja etenkin niiden järjestystä loruilijan sanoin "Maanantaina makkarat tehtiin, tiistaina tikut vuoltiin, keskiviikkona keitto keitettiin, torstaina tupahan kannettiin..."
Tuntuu vieläkin tulevan tuo litania muistin kätköistä. Tänä torstaina tupahan saa tulla toivoa. Keitosta ei niin ole väliä.
Mietin, että pitäisi olla varmaankin todella vaikeasi dementti jos ei muistaisi viikonpäiviä. Voikohan niitä edes unohtaa.
Niin ja missä vaiheessa lapsi oivaltaa, että on eri viikonpäiviä. Varmaan nykyään siitä, että vanhemmat ovat arkipäivinä töissä.
Kun töissä joku jännitti puheen/esitelmän lukua yleisölle, sanoin että lue se mulle.
Sen lukemisen jälkeen sanoin, että nyt menet tuonne saliin ja luet sen uudelleen mulle, mä olen siellä yleisön takana. Aina se auttoi. :)
Raudanpuutteesta. Monasti kuulee, että ihminen ei voi selvitä näillä levaysasteilla ilman vitamiinilisiä ja hivenainepurkkeja. Olen esimerkki vastakkaisesta: oltuani kaksi vuotta ilman purkkivitamiineja+hivenaineita veriarvot (joita kytätään säännöllisesti) on edelleen ihan hyvät.
Tiivistämisen taito rules!
Lähetä kommentti