Kävin kolmatta kertaa viikon sisällä Helsingissä. Nyt vierailin ystäväni A:n luona, joka on hankkinut lisätilaa ostamalla viereisen asunnon. Kahden olohuoneen väliseen seinään on puhkaistu ovi. Huoneilla on korkeutta yli kolme metriä, keittiössä ja eteisessä osa hirsiseinistä on kaivettu pinkopahvien alta näkyviin, huoneissa on kakluunit ja katoissa roikkuu design-lamppuja. Heillä on robotti-imuri, joka kulkee pitkin lattioita pienillä jaloillaan. Olen kateellinen.
A:n puoliso oli käymässä kotonaan Turkissa. Siellä heitä sanotaan kämppäkavereiksi. Ensimmäisellä tapaamisella he keskustelivat Orhan Pamukista.
Joskus puolenyön maissa A halusi näyttää trumpettia, jota nuorena
poikana soitti. Hän puhalsi soittimeen ja sai aikaan ääniä, jotka
varmasti viehättivät naapureita.
Laitoimme erinomaista ruokaa, aamulla A tarjosi croissantteja, tuoreista appelsiineista puristettua mehua, paistettua kananmunaa, jugurttia ja lautaselle oli pilkottu mangoa.
4 kommenttia:
Voin kyllä kuvitella, miten upea asunto!
Meillä on vanhanaikainen kerrostaloasunto pienine keittiöineen ja isoine olohuoneineen. Kevät on tuupannut hankkimaan uusia mattoja ja verhoja. Jos ei muuta niin pari sohvatyynyä ja torkkupeitto piristävät ja uudistavat kummasti. Välillä tulee mieleen, että muuttaisi, mutta sitten iskee heti samalla uupumus. Niin paljon menee asuntoa vaihtaessa uusiksi ja kestää aikansa, että tottuu ja saa uuden kodin mieleisekseen.
Minäkään en jaksa muuttaa, enkä remontoida.
Voih, kateus tuollaisen asunnon takia on niin ymmärrettävää! Kuka siivoaa kaikki ne neliöt, btw? Itse pärjään just ja just 34 neliön kanssa.
Kuulostaa ihanalta vierailulta.
Tämä ei ollut pramea vaan sopivasti boheemi kämppä.
Lähetä kommentti