Menin tänään ensimmäistä kertaa eräälle edulliselle kuntosalille. Virka-ajan ulkopuolella salille kulkemista varten tarvitaan kortti ja sormenjälki, jota yritettiin
saada meikäläiseltä kolmesta sormesta onnistumatta. Kun ihmettelin, mistä tämä
johtui, räpäytti nuori kuntosalityttö ripsienpidennyksiään ja sanoi "Ne
saattaa olla niin kuluneet".
Ryhdyn rikolliseksi! En jätä jälkeeni edes sormenjälkiä. Näytän muutenkin vaarattomalta.
Kuntosalilla soi ärsyttävä jumputtava musiikki, joka ei kunnolla edes kuulunut. Kaikkien korvilla keikkuivat omat kuulokkeet. Mitä järkeä on musiikissa, kun jokainen nauttii mielimusiikistaan treenatessaan?
Tämä kuntosali oli jonkinlainen askeettisuuden temppeli: ei sohvaryhmiä, ei saunaa, ei naistenlehtiä, ei hyväntuoksuisia suihkuvaahtoja. Raakaa rautaa ja lihasta vaan.
3 kommenttia:
Mun pitäis löytää uusi kuntosali kun entinen jäi vanhan kodin viereen ja vauvavuosi on jättänyt vähän kroppaan jälkiä. Mutta jostain syystä kuvauksesi kuntosalielämästä ei yhtään nostanut mun kiinnostusta aloittaa salin etsintää... :D
Käyn kivalla siistillä salilla, joka on vain naisille. Siellä soi Radio Aalto paitsi jos olen yksin (aamuvarhaisella usein olen) laitan toosan kiinni. Kuuntelen salilla äänikirjoja. Michelle Obaman muistelmat menossa.
Tämä minun on niin halpa!
Lähetä kommentti